IRC-Galleria

Tyhjää, niin kovin tyhjää. Väsyttää vaan. On tyhjä ja turta olo. En jaksa enää yhtään mitään. En ois koskaan voinu kuvitella, että tää voi olla tällaista. Oispa jo joulu. Jos vaikka pukki tois jonkun kirjan johon vois syventyä karkkipussi kainalossa.

Se istuu mun olkapäällä ja pitää kuristusotteessaan. Yleensä kuvitellaan, että helvettiin joudutaan vasta kuoleman jälkeen. Minä olen yksi niistä jotka voivat todistaa tuon kuvitelman vääräksi. Sillä se helvetti on tässä ja nyt. Se on niissä hetkissä kun itse piru, masennus, kiristää otettaan mun kurkulla armoa tuntematta.

Oli pakko kirjoittaa. On niin vaikea olla.

"Voi että, ihania lettuja. Kiitos äiti!"
Kyynel vierähtää silmään. Taas kerran ymmärrän miksi on kannattanut elää tähänkin päivään asti. Kiitos itsellesi, rakas lapseni.

Tänään mä sitten uskalsin mennä ottamaan sen himoitsemani lävistyksen alahuuleen. Vaikkei sattunu niin tuntu silti eniten kaikista noista kerroista mitä mua on lävistetty. Nyt on huuli vähän hellänä. Mutta oli se sen arvoista sillä onhan tää hieno. :P

Leivottiin pupulaisen kanssa tänään joulutorttujakin. Tyty laitto hillot ja mä laitoin tortut pellille. Oli kyllä sen verran innokas apuri että tuli oikein hilloisia torttuja. Hilloisia torttuja ja hyvä mieli. Oli niin ihana ja innokas leipuri. :)