Tippuu sulka sulalta siivet,
ne eivät enää enkeliä kanna.
Jää kauas korkealle koti-taivas,
ei tämä maa enkelille armoa anna.
Hän katsoo hetken taivaisiin,
ennen kuin käy vasten kylmää maata.
Hangen lumienkeli onkin enkeli taivainen,
ei sitä pihan lapset arvata saata.
Ja niin liittyy enkeli osaksi iäisyyttä,
on taas kerran niitetty kultaista viljaa.
Talvinen tuuli pöllyttää lumienkelin ilmaan,
ja hetken ovat lapsetkin aivan hiljaa.
Tänään kirjoitettua.