IRC-Galleria

Oli kivaa käydä kavereilla joo.
Ei vaan, oli oikeesti kivaa. Ihan aikuisten oikeesti. ;) Jonna ja Mikko siellä hääräs ja huushollas Akun touhutessa omiaan. Niin sain Akusta (koira) ensimmäisen kummilapsen itselleni. <3 Onhan se tietysti vähän karvainen, eikä sitä niin kristillisesti tarvitse kasvattaa. ;) Tosin en uskoisi olevani sen sortin kasvattamisessa kovin pätevä muutenkaan. o_O
Kotona Keuruulla ei nyt mitään ihmeempiä ole sattunut. Ihan normaalia hääräämistä. Jonna ehdotti että mun pitäisi alkaa etsiä "sitä oikeaa" netistä.. Mahtaisikohan tuo onnistua. Noh, eihän sitä tiedä ennenkuin kokeilee. ;)
Hauskaa loppuvuotta!
*Henna*

Tänään lähden sinne Jyväskylään kyläilemään. Samalla pitäisi käydä ostamassa Jopelle joulupukkiperuukki aattoa varten. Ollaan näköjään taas menossa tonttuilemaan. :) Puolentoista tunnin päästä lähtee juna!

Katselin tuossa just pari jaksoa Olipa Kerran Elämää. :D Sain Jopelta jo vähän ennakkona sen kuuden DVD:n boxin. Nyt mulla on kaikki Olipa Kerran Elämän 26 jaksoa! Mahtava juttu. Ella eivaan oikein tahtonu ymmärtää mikä niissä on niin hienoa.

Pihalla pyörii varpusia. Mukavaa katsella niiden touhuja kun tuntui että ne katos ihan kokonaan tässä joku vuosi sitten meidän pihapiiristä.

Mutta, parempi pakata tuo reppu loppuun, niin aika kuluu mukavammin. :)

Oi, harakka......... ;)

Oi onnea!
Tänään oli itsenäisyyspäivä ja pääsin jälleen kerran osallistumaan viriksissä partiolaisten järjestämään soihtukulkueeseen Keuruulla. :D Sain viedä seppeleenkin sankarihaudoille, tosin sain kuulla siitä n. ½tuntia ennen koko hommaa. Mukava nakitus. ;) Sain sitten toimia lippukunnanjohtajan sijaisena. Jee... ;) Oli ihanaa nähdä Kaisaa, Rikua, Anssia ja kaikkia muitakin vanhoja tuttuja. Olin ihan tärinöissäni ja se varmaan huomattiin... x) Noh, pääasia kai oli se että kaikilla oli hauskaa.

Huomenna lähden Jyväskylään kavereille käymään. Mukavaa päästä näkemään ihmisiä.

Koivukylään ei ole yhtään ikävä. Kouluun kyllä voisin jo mennä ihan mielelläni, mutta kun etäviikosta on vielä yli puolet jäljellä. Eipähän siellä muita meidän SOTEA-05 ryhmästä olisi. Oi, mutta kyllä niitä ihmisiä alkaa jo kaivata. Miten ihmeessä selviän niistä viidestä viikosta harjoittelussa. Hii... Pikkujoulut on vielä edessä! Kivaa...

Jee! Mä oon saanu käyttööni kolme eri kansiota kuville! Niin ja kuvia saa nyt olla näkyvillä enemmän kuin ennen. Tästäkin tuli siis hyvä päivä!

Niin joo. Sain myös lisää mietintäaikaa sen kämpän suhteen. Kaikki on siis loistavasti.

Koira kuorsaa tuossa vieressä ja muljauttelee silmiään jos pidän jotain näppiksen naputuksesta poikkeavaa ääntä. :D Koiranunta... :)

Kohta pitäisi taas juosta laittamaan takkaan puita että talo pysyisi lämpösenä.

Ylihuomenna kirmaankin kattomaan Jonnan ja Mikon karvaista hauvavauvaa. Oi...

Tänään nyt ei mitään ihmeempiä olekkaan sattunut. Juu, onhan kotona tietysti mukavaa olla, sehän on selvä, mutta kaikki ei vaan ole samanlaista kuin ennen.

Vielä olis pari päivää aikaa saada kehityspsykologian tehtävä viimeisteltyä. Tätynee tehdä se huomenna. Silloin on muut töissä ja koulussa ja missä milloinkin. Saan ainakin rauhan keskittyä tekemiseen.

Tajusin just aika uskomattoman tuntuisen jutun.. Mun synttäreihin on aikaa enää vajaa kuukausi (26 päivää). Sen jälkeen loppuu teininä olo. :D Vihdoin ja viimein.

Mutta juu, kaippa se olisi parasta mennä touhuamaan jotain järkevää sen sijaan että istuisin koneella kaiken päivää.

Ihanaa, olen taas kotona!

Jotkut päivät tuntuvat olevan toisia oudompia. Tänään sattui ja tapahtui taas niin paljon etten osaa ajatella selkeästi. Normaalisti ajattelen tekemisiäni mielestäni ihan liikaa, mutta sen kerran kun päätän ajatella vähemmän ja toimia enemmän vaiston varassa, tapahtuu jotain niin hallitsematonta ja outoa että säikähdän. En vain ymmärrä kuinka tällaista voi tapahtua todellisessa elämässä. Tuntuu siltä että vaikka luottaisin täysin ympärilläni oleviin ihmisiin, niin en ikinä pysty luottamaan itseeni, jos en mieti tarkkaan tekemisiäni. Hoah.. Maailma on outo paikka elää.

Mutta oli miten oli, nyt saan olla Keuruulla kuuntelemassa perheen hääräämistä. Niin hassua kuin se onkin niin en osaa enää ajatella asuvani täällä täysin. Jotenkin elämä tuntuu siirtyneen jo pitkälti tuonne pk-seudulle, missä on koulu ja "oma" koti sekä paljon muita tärkeitä juttuja. En vain osaisi palata tänne tuntematta surua. Siksi taidan ottaa vastaan sen HOASin tarjouksen Koivukylästä. Kaippa tämä "maalaistyttö" on jo aivopesty Vantaalaiseksi. Hoah...

Oi! Sain tänään melkein valmiiksi sen pahuksen kehityspsykologian tehtämän! Jurpotin mielessäni edelleen mikä ihme on joku sosioemotionaalinen kehitys Eriksonin teoriaan pohjautuen. Äh..... Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä ettei nuo opettajatkaan enää ymmärrä hölkäsen pöläystä mistään.
Kävin tänään HOASin toimistolla kyselemässä siitä kämpästä. Mä joutuisin asumaan toistaiseksi YKSIN siellä solussa! Argh.. Hirveä ahdistus.. En mä halua olla yksinäni siellä kyhjöttämässä. Mä todellakin kaipaan elämää ja ihmisiä ympärilleni.. Noh, mutta enhän mä ole vielä edes varma että otanko sen. Se selviää tässä parin seuraavan päivän aikana.. :D
Exä on taas "minä 5-vee" tunnelmissa ja kitisee siitä kun jätin romujani sen sohvalle. Hmph... Ehkä täältä tosiaan on päästävä pois niin ei tartte kuunnella tuollasta. o_O Ja toivottavasti sinne soluun nyt olis joku toinenkin tulossa. Vähän ahdistaa mennä yksin uuteen huusholliin oudossa paikassa nukkumaan. Hrrrrr... Mutta eiköhän siitä selviä.
Jip! Huomenna saa herätä aikaisin ja kirmata Koivukylän asemalle. Huomenna pääsee KOTIIN!!!!! Elämä on ihanaa!

Viimeyö meni vähän valvoskellessa kun tuuli ja sade metelöi ikkunassa ja pää oli täynnä outoja ajatuksia.

Ja nyt kauppaan...

Jee! Joulukuu alkoi!
Päivä meni ihan rattoisasti. Ulkona ihana pikkupakkanen ja LUNTA! Tänään ei voinut olla nauramatta vaikka seisoinkin ½tuntia odottelemassa kyytiä pysäkillä. Ei haitannut pätkääkään vaikka kuinka paleli. Onneksi oli ihana mummon tekemä punainen tonttulakin mallinen huopapipo päässä. :)
Sain tänään myös HOASilta asuntotarjouksen. Katteltiin sitä tarjousta silmät pyöreinä koululla yhden kaverin kanssa. :) Nyt vaan alkoi kauheasti jännittää että voinko ihan oikeasti muuttaa sinne, vai pitäisikö sittenkin mennä koulun asuntolaan vai mitä ihmettä sitä tekisi. Pitää varmaan soittaa äitille kotiin ja kysyä sen mielipidettä.
Hii! Elämä on ihanaa!
Exä just sanoi että "entiseksi naisystäväksi sä olet kyllä varsin huomaavainen tapaus". Tuo kommentti tuli siitä kun olin pessyt kalsari-sukka-alkkari-pyykkiä edellisenä päivänä. x) Ilo oli kai sitten minun puolellani.
Ainiin. Ja riemukasta oli myös se että nukahdin kesken koulutunnin tämän samaisen opiskelukaverini kylkeen. Hihii... On se hauskaa!
Yli-huomenna saa taas herätä aikaisin ja lähteä kotimatkalle Keuruulle. :D Jipii...

Oi, on se vaan niin hienoa.....
...Tämä elämä.

<3 Henna

Juu, oli ihan hauska päivä tänään, kiitos kysymästä. :D
Suunniteltiin parin kaverin kanssa koululla että lähdettäisiin Espanjaan. Heh.. Tuskimpa ollaan menossa, mutta onhan sitä kiva miettiä mitä kaikkea siellä sitten tekisi. ;)
Muutenkin on ollut jokseenkin levoton päivä. Hymy on ollut herkässä, vaikka sinkuksi jäämisestä on kulunut vain pari viikkoa. "Ne on ne munat jotka mätänee, ei kanat". Niin sanoi meidän varhaiskasvatuksen opettajakin tänään luennolla. Koko luokka purskahti nauruun. En kyllä yhtään hämmästynyt.
Vielä 6 (tai oikeastaan 7 jos pikkujoulut lasketaan) päivää koulua ja sitten alkaa joululoma. Huh huh.. Puhuttiin koululla myös noista meidän ryhmän omista pikkujouluista. Vähän kieltämättä jänskättää mennä sinne. Sitä kun ei koskaan tiedä mitä pikkujouluissa tapahtuu.. :D Tähän mennessä sadutus on aika lupaava ohjelmanumero. Se voi olla sitten vähän myöhemmin illalla vielä hauskempaa.
Mutta joo. Ehkä jätän levottomat ajatukseni syrjään (jos pystyn) ja siirryn tuskailemaan kehityspykologian tehtävän pariin..
Pahus, tee ehti jo jäähtyä.............

Tänään alkaisi taas koulu Järvenpäässä. Johan tässä on 2 etäviikkoa ollutkin. :D Mukava päästä taas näkemään tuttuja naamoja.
Pikkuhiljaa alan myös tottua siihen että olen taas sinkku. Kovasti on tullut mietittyä sitä kuinka saan asunnon järjestymään ja asiat ylipäätään. Vantaan Koivukylä on tullut muutamassa kuukaudessa jo niin tutuksi ettei täältä haluaisi mihinkään lähteä. Voihan se olla että yritän päästä HOASin asuntoon jonnekkin tänne.
Pian pääsee taas kotiin Keuruulle.. Saattaapi olla että menen lapsenvahdiksi serkulle. :D Se voisi piristää ihan mukavasti tätä vähän harmahtavaa elämää.