miks sä lähdit niin aikasi,
tääl oli sulle se sun oma paikkasi,
mut taivaseen kaikki joskus poistuu,
joka päivä elämäs se vaa toistuu.
aluks ajattelin et se oliki vaa unta,
mut sit mustast taivaast puski mun lävitseni tuulta,
joka pyyhkäs mukanaan mun sydämestä palasen,
se ilo loppu siihe jätti tilalle tän kaipauksen.
must tuntuu liian pahalt edes ajatella,
et sun näkemisest saa enää vaa haaveilla,
ei tää oo totta tai en sitä pysty uskoo,
öisin katon ikkunast ja voin vaa toivoo.
nyt surullisen ikkunast tsiigaan maailmaa,
miks just sä lähdit tääl me sua kaivataa.
en sua vaa mielestäni pois saa,
oot mun sydämessäni, nyt ja aina.<3