joo tiedän, galleriapäiväkirja-angstaus on noloo, mut pakko nyt avautuu ku ärsyttää pari asiaa.
ensinnäki, en ymmärrä miks nykyää ihmiset, tahallaan tai tahattomasti, loukkaa toisiaan iha koko ajan. aina ku luulee et voi luottaa johonkuhun, nii sit taas paljastuu se todellinen luonne. liian vähä arvostetaan toisen luottamusta ja välittämist, oma etu on aina tärkein.
sit toinen juttu on se et en ymmärrä miks sellaset ihmiset, mil on oikeest kaikki ihan hyvin, nii ei ollenkaa tajuu sitä ja valittaa koko ajan. hei miettikää vähä onks teil oikeesti mitää ongelmii, monilla ois monta syytä olla onnellinen mut ei vaa ymmärrä sitä ite.
inhoon sellasii ihmisii, jotka keksii "ongelmia" vaa huomiota saadakseen. useinmiten sellanen ihminen, jolla oikeest on aihetta suruun nii pitää sen vaan sisällään vaik ois ansainnu huomiota.
et ei ehkä kannattais aina ajatella kaikkee niin negatiivisest jos on aihetta iloonki.
ei kuitenkaan mun mielest kenenkään tarttis myöskää liikaa keskittyy siihen kuinka hyvä muka ite on ja täydellinen ja parempi ku muut, kyl se myöhemmin kostautuu jos ei aattele muita ku itteään.
joo ja en siis tosiaan väitä ite olevani täydellinen, mut jokanen vois vähä miettii omalla kohallaan noit asioita.
muute, suosittelisin kuunteleen marilyn mansonin the beautiful peoplen. hyvä biisi ja erityisesti hyvät sanotukset.