IRC-Galleria

pieni toive, oi kun olisit sokea
me olemme pahan tempun uhreja
mustaa lasia on joka paikassa
olemme syyllisiä koska olemme rumia

musta lasi, valo sokaisee minut
pieni toive, oi kun olisit sokea
musta lasi, ja näen kasvoni taas
mitä voin tehdä kun olemme rumia?

syvän pudotuksen keskuksen edessä
ja naamioiden alla kuihtuu hento
mustaa lasia on joka paikassa
kuinka kaunis olit, on unohdettu

musta lasi, valo sokaisee minut
pieni toive, oi kun olisit sokea
musta lasi, ja näen kasvoni taas
mitä voin tehdä kun olemme rumia?

rankaise minua
rankaise minua
oljenkorresta tulee kultaa
ja kullasta kiveä
kokosi tekee minusta pienen
saat olla rankaisijani

herra antaa
herra ottaa

rankaise minua
rankaise minua
tarkoitat 'kyllä'
ja minä ajattelen 'ei'
sisällytä minut rukouksiisi
ennen kuin tuuli puhaltaa entistä kylmemmin

kokosi tekee minusta pienen
saat olla rankaisijani
saat olla rankaisijani

kokosi tekee minusta pienen
saat olla rankaisijani
kokosi tekee hänestä pienen
sinusta tulee rangaistukseni
herra antaa
herra ottaa
mutta hän antaa vain niille
joita myös rakastaa
rankaise minua

kumarru, minä käsken sinua
käännä kasvosi pois minusta
kasvosi ovat yhdentekevät
kumarru

ihminen nelinkontin
otan hänet kävelylle
tasakäyntiä eteiskäytävässä
olen pettynyt

nyt hän tulee takaperin minua kohti
hunaja pysyy jumissa sukkanauhalla
olen pettynyt, todella pettynyt

kumarru
kasvosi eivät kiinnosta minua

ihminen kumartuneena
hyvässä valossa
näytän mitä voin tehdä
ja alan itkeä

ihminen takeltelee rukouksen
peloissaan koska olen entistä pahempi
hän yrittää kumartua vielä syvempään
kyyneleet valuvat pitkin selkää

kumarru

kumarru, minä käsken sinua
käännä kasvosi pois minusta
kasvosi ovat yhdentekevät
kumarru vielä kerran

kumarru

he sanovat minulle
avaa tämä ovi
uteliaisuudesta tulee huuto
mitä voisi olla sen takana
tämän oven takana
seisoo piano
näppäimet ovat pölyiset
jouset ovat epävireiset
tämän oven takana
hän istuu pianon äärellä
mutta hän ei soita sitä enää
oi, siitä on niin kauan

siellä, pianon luona
kuuntelin häntä
ja hänen alkaessa soittaa
pidätin henkeäni

hän sanoi minulle
pysyn aina kanssasi
mutta vain vaikutti siltä
että hän soitti ainoastaan minulle
minä vuodatin hänen vertaan
raivoni tulessa
lukitsin oven
he kysyivät häntä

siellä, pianon luona
minä kuuntelin häntä
ja hänen alkaessa soittaa
pidätin henkeäni
siellä, pianon luona
seisoin hänen vierellään
vaikutti siltä
että hän soitti ainoastaan minulle

ovi on auki
oi, kuinka he huutavat
kuulen äidin anelevan
isä lyö minua
he vievät hänet pianon luota
eikä kukaan usko minua tässä
että olen kuolemansairas
surusta ja löyhkästä

siellä, pianon luona
kuuntelin häntä
ja hänen alkaessa soittaa
pidätin henkeäni
siellä, pianon luona
hän kuunteli minua
ja alkaessani soittaa
hän pidätti henkeään

Kohtalo hymyili minulle
ja antoi minulle lahjan.
Heitti minut lämpimälle tähdelle,
niin lähelle ihoa, niin kauas silmästä.
Otan kohtaloni omiin käsiini.
Minun haluni on miehitetty.

Makea vesi kuolee
koska se pilaa itsensä suolaan.
Pidän Pikku Prinssin mielessäni.
Kuningas ilman kuningatarta.
Jos nainen erehtyy luokseni
niin maailmankirjat menevät sekaisin.

Mies vasten miestä.
Ihoni kuuluu miehille.
Mies vasten miestä.
Samankaltaiset kuuluvat yhteen.
Mies vasten miestä.
Olen kahden isännän palvelija.
Mies vasten miestä.
Samankaltaiset kuuluvat yhteen.

Olen kaikkien huoneiden kulma,
olen kaikkien puiden varjo.
Lenkkiäkään ei puutu ketjustani,
himon vetäessä takaa.
Muut miehet haukkuvat minua petturiksi,
olen kaikkien isien painajainen.

Mies vasten miestä.
Ihoni kuuluu miehille.
Mies vasten miestä.
Samankaltaiset kuuluvat yhteen.

Mies vasten miestä.
Mutta joinain päivinä sydämeni jäätyy.
Mies vasten miestä.
Kylmien kielten sivaltaessa:

Homo-oh.

En ole kiinnostunut tasapainosta.
Aurinko paistaa kasvoihini
mutta joinain päivinä sydämeni jäätyy,
kylmien kielten sivaltaessa:

Homo-oh.
Mies, homo miehelle.

minä menen kuusimetsään
missä näin hänet viimeksi
mutta ilta heittää vaatteen maan päälle
ja metsän laitojen teiden päälle
ja metsä on niin musta ja tyhjä
voi minua, oi voi
eivätkä linnut laula enää

ilman sinua en voi olla
ilman sinua
ilman sinua olen yksinäinen myös
ilman sinua
ilman sinua lasken tunteja
sinun kanssasi sekunnit seisovat
ne eivät ole sen arvoisia

oksilla ojissa
on nyt hiljaista ja elotonta
ja hengittäminen käy niin vaikeaksi
voi minua, oi voi
eivätkä linnut laula enää

ilman sinua en voi olla
ilman sinua
ilman sinua olen yksinäinen myös
ilman sinua
ilman sinua lasken tunteja
sinun kanssasi sekunnit seisovat
ne eivät ole sen arvoisia

rakkaus on villieläin
se hengittää sinua, etsii sinua
se pesii rikkinäisillä sydämillä
ja lähtee metsästämään kun on suudelmia ja kynttilöitä
se imee tiukasti huuliasi
ja kaivaa tunneleita kylkiisi
se putoaa pehmeästi kuin lumi
ensin siitä tulee kuumaa, sitten kylmää
ja lopussa se satuttaa

rakkaus, rakkaus
kaikki haluavat sinut kesyttää
rakkaus, rakkaus lopussa
ansassa hampaidesi välissä

rakkaus on villieläin
se puree, raapii ja potkii minua
se pitelee minua tiukasti tuhansin käsin
ja raahaa minut rakkauden pesäänsä
se nielee minut kokonaan
se oksentaa minut taas aikojen kuluttua
se putoaa pehmeästi kuin lumi
ensin siitä tulee kuumaa, sitten kylmää
ja lopussa se satuttaa

rakkaus, rakkaus
kaikki haluavat sinut kesyttää
rakkaus, rakkaus lopussa
ansassa hampaidesi välissä

rakkaus on villieläin
putoat sen ansaan
se tuijottaa sinua silmiin
lumoudut kun katseensa kohtaa sinut

pyydän, pyydän, anna minulle myrkkyä

You can, you want and will never forgive
and you condemn his life
you drift in the insanity from
excessive anger, destruction and vengeance,
you were born to hate