"Ei ollut enää väliä minne minua vietiin miehissä pitkin kyliä, siin' on kuraa tähän hemmetin kiesiin En vain jaksanut enää ravata tyhjän perässä kuin mikäkin kaakki Ei arkun kantta vielä avata, liian äkkiä on ohi kaikki
Minä koiraksi kotimökin taa tahdoin muuttaa ja rauhassa olla sieltä rakkaitaan vahtia saa vaikka olisinkin tällainen nolla On se kumma kun tehdään kunniaa sille joka löi jalkansa poikki vaan se jolla on päässä huminaa, sitä poloista häpeää kaikki
Hetken levätä minä halusin kun ei pysähtynyt maailman ralli Viinan voimalla sitä yritin, se on meillä se ainoa malli
Hanskat tiskiin minä pudotin, ei rauhassa annettu olla Niin turhaan armahdusta odotin, olin turhaan tuomiolla"