Huomasinpa tossa pienessä unessa ollessa et en oo enää murehtinu nukkumaan mentäessä
niin paljo et ei ois saanu nukuttua,
se yleensä sitten vaatii soiton kaverille et saa purettua asiat pois
Toisaalta ku veli o täällä miu seurana viimesen työssäoppimisjakson ajan,
nii eipä oo ollu ns. liikaa aikaa murehtia asioita
ja vaikka välillä mietinki niitä viime vuoden tapahtumia nii ne ei jää vaivaamaan miuta
enkä tuu enää niin kuolettavan surulliseks niistä
Yks asia tietysti on joka pitäs selvittää ja puhua halki,
ettei kuilu kasva liian isoks,
sit on hankalampi puhumalla saada asiat kuntoon...
Sen aika ei oo viel, mut toivottavasti jossai lähitulevassa