IRC-Galleria

taas on yks päivä takana ja vaihteeks makaan sängyl
En haluu kuulla kestään joten laitan kii mun kännyn
Tumma pilviverho peittää taivaan ja mun mielen
Mikä meni pieleen mikset makaa sä mun vierel
Huone pimenee samalla ilma viilenee
Tyhjää kylmää ilmaa laskeutuu mun vierelle
Tajusin jo aikoi sit et on turha menneisyyttä
Yrittää muuttaa ja on turhaa menneit syyttää
Keltä vastauksia kysymyksiin joita päässä pohdin
Kukaan kuitenkaan ei vastaa joten keltä kysyy tohdin
En jaksas enää aamuun herää enkä mennä nukkuun
En haluis enää kysymyksii kerää koska niihin hukkuu
Pelkään katsoo peiliin pelkään koska sieltä katoon
Pelkään koska peili särkyy pelkään koska kaikki hajoo
Näin rakkaus muuttu vihaks tulee vihattuu rakkaimpaa
Rakkaus ja viha käsi kädes kulkee välil maan ja taivaan

kertosäe:
Onko kaikki turhaa mitä koen tai tunnen
Näitä ajatuksii kelaan silti peitän tunteet
Pyörittelen päässä kaikkee niinkun paloi palapelin
Totuutta ei voi paeta ei ees vaikka kääntyy selin

Onko kaikki harhaa mitä näen tai mietin
Oliko turhaa aika jonka sun kanssas vietin
Ei enää syytä elää ei enää syytä lepää
Ei enää syytä herää ei en mä syytä ketään

Liian paljon suunnitelmii liian monta päämäärää
Liian paljon suunniteltiin ei voinu pää määrää
Laitan kädet ristiin silti ei tuu apuu mistään
Seitsemän kuolemansyntii rintaan syvälle pistää
Ne peittoaa koko pyhän kolminaisuuden
Uskon toivon rakkauden ja koko tulevaisuuden
Kun ykskin näistä puuttuu ei silloin toimi mikään
Niinkun tuolist jalka uupuis mikä sitä pystys pitäs
Kirjoitan riimei myöhään kirjoitan pääni tyhjäks
Tulee koko arkki täyteen mutta ei se auta yhtään
Heitän kynän pöydälle ja jätän riimit siihen
Oon päättäny en sun perääs enää itke
Suljen silmät annan ajatusten ottaa vallan
Ainoastaan näen omat kädet mullan alla
Sitten avaan silmät katson ylös ulos ikkunasta
Näen miten kauniit kirkkaat tähdet koristaa taivasta

kertosäe

Peilistä alkaa katoon mun kuva jo vähitellen
Päivät punasella tussil valokuvii väritellen
Käy aika vähiin ellen mä tuu pian takas järkiin
Mut tartun vodkapulloon vedän ykkösellä lärviin
Mä alan nauttiin tästä, ei enää mikään estä
On vaikee irti päästää, sairaasta elämästä
En tiedä kauan kestän, mun silmätkin verestää
Kuin heräisin vedestä, oon pudonnut veneestä
Ei enää mikään auta, ei enää kantaa naulas
Kun köysi roikkuu kaulas, on elämä niin hauras
Ite saat kantaa kaunas, siks en oo enää rauhas
Ei homma enää hanskas, vaan hanska roikkuu haudas
Ei mikään enää auta kun paha maan valtaa
Paholainen vetää enkeliltäkin jalat alta
Tää alkaa haiskahtaa moraali-itsemurhalta
Minkäs voit kun Jumalakaan ei auta jumalauta

kertosäe