IRC-Galleria

Olen tehnyt päätöksen. Annan Niille periksi. Aikaisemmin elämässäni ei ollut Niitä.
Säälittelin hieman ihmisiä, joilla Niitä oli paljon,ja ajattelin,
että sitten joskus minä pidän Ne kyllä kurissa.
Onhan se mahdollista!
Nyt elämassäni on paljon Niitä. Ne seuraavat minua töihin,
harrastuksiin ja kyläreissuille ystävien luo.
Kun syön ravintolassa, on tarjoilijan tuomassa annoksessa Niitä ennenkö
ehdin edes ottaa haarukan ja veitsen.
Aikaisemmin, oltuani vielä tietämätön Niiden voimasta,
vein toki annokseni takaisin ja ilmoitin sen sisältävän Niitä.
Nykyään tyydyn kohtalooni mukisematta, eivät Ne
loppujen lopuksi haittaa syömistä.
Ennen vitsailimme kavereiden kanssa Niistä.
Sitten aloimme jo hieman kyllästyä, Ne olivat jokapäiväinen ongelma ja pari kirosanaa saattoi
kirvota Niiden kanssa tapelessa. Enää emme jaksa välittää Niitä on kuitenkin.
Joskus kuitenkin ajattelen, että voisin elää vaikka Ne eivät olisi
pesukoneessani, vaatteissani, sohvalla, matolla, pihalla, ruuassa, juomassa...
...Lista on loputon. Mutta tämä on vain toiveajattelua, jota
haikailen yhä salaa kuin kesähuvilaa Italiassa.
Nyt Ne siis saavat tehdä mitä haluavat. Olen antanut periksi.
Eli, kissankarvat ovat tulleet elämääni jäädäkseen