Mulla ei loppunu aika \o/
En pysty sanoin kuvailemaan tätä tunnetta.. Tai oikeastaan sitä tunnetta, se tunne hiipi jo taka-alalle, kun aloin kirjoittamaan vielä abstractia. En oikein tiedä miten se kirjoitetaan. Toisaalta olen onnellisen tietämätön, enkä välitäkään tietää. Kyllä mulle varmaan sanotaan, jos se on liian huono.
Pointtina tässä on nyt se, että minä, hyvät naiset ja herrat, olen tehnyt Extended Essayni valmiiksi. Vielä kaksi tai kolme viikkoa sitten en uskonut, että tämä päivä koskaan koittaisi. Niin se kuitenkin on. Tänään, tiistaina 31. tammikuuta 2006 kirjoitin viimeiset sanani Extended Essaytani.
Se on valmis.
Se
on
valmis.
Minun ei enää koskaan tarvitse ajatella sitä.
Ei murehtia, stressata, miettiä päätäni puhki.
En koskaan oikeasti uskonut, että tämä voisi tuntua näin hyvältä, vaikka olen nähnyt sen rauhan tunteen niiden kasvoilla, jotka ovat omansa jo viimeistelleet aikoja sitten.
Minä olen matti myöhäinen ja sain sen valmiiksi palautuspäivää edeltävänä yönä. Sillä ei ole mitään merkitystä, sillä, arvatkaa mitä? Sain sen valmiiksi.
Oikeasti. Kukaan, jonka päällimmäisin tunne ei ole ollut vuoden ajan se, että on yksi tietty työ mitä pitäisi olla tekemässä, ei voi koskaan ymmärtää tätä tunnetta.
En ole koskaan saavuttanut mitään näin suurta (ja kuitenkin niin pientä, tiedän).
En aio luopua tästä tunteesta ihan hevillä.
Paitsi jos opettaja sanoo, että "This won't do." Silloin saatan alkaa itkemään.
Mutta niin.
Olen niin...... typertynyt. Kun sain tämän valmiiksi.. Että en osaa enää edes kirjoittaa.