Pidin sinua kädestä, rutistin niin kovaa,
en olisi halunnut päästää sinua menemään,
päästää kädestäsi koskaan irti...
Olit niin rauhallisen, levollisen näköinen,
en ollut koskaan nähnyt sinua sellaisena.
Olit vain ja lepäsit siinä.
Pienenä enkelinä, matkalla jonnekkin kaukaisuuteen.
Jonnekkin missä sinun ei tarvitsisi kärsiä...
Kyyneleet valtasivat silmiäni,
mitään en kyennyt sanomaan.
Kaikki mitä mieleni teki sanoa, olisi pitänyt sanoa aikaisemmin...
Jäi niin paljon sanomatta, niin paljon tekemättä ja näkemättä...