Kun tossa vähän aikaa sit menin tupakalle ensimmäinen ajatus oli, että jee täällä on pakkasta, sit hymyilin, sytytin tupakan, hymy hyyty, aloin melkein itkee. Tuli mieleen, että talvi tulee pian, sitten tuli mieleen viime talvi ja korso.
Ennen kuin menin Raumalle käymään mulla oli kauhea ikävä Toraa, mutta kun tulin Raumalta mulla oli kahta kauheempi olo, koska siellä ne jutut ja se koko olotila oli kuin korsossa silloin ja tuli paljon kauheampi ikävä kaikkea.
Tora meni osastollekkin nyt niin en ainakaan pariin kuukauteen näe sitä. Me molemmat yritetään pitää peukkuja siitä, että se pääsisi sieltä suoraan muuttamaan Vantaalle takaisin jolloin kaikki ongelmat tuntuisi niin paljon pienenevän kun niitä ei tarvitsisi yksin käydä läpi.
Kaikki katoaisi taas vain hetkeksi.
Ei olisi muuta kuin me kaksi.
Kaipaan sitä.