ne sua suojas matkalla läpi helvetin,
ne ei sua silti pelastaneet,
oli siivet mustetta kynästä herbertin,
nyt virtaa mun kyyneleet,
sain taas olla täysin yksin,
tän maailman epäreilun mä kirosin,
en tajunnut miks pois meet,
elämän julmuutta huokaisin,
tahdon sut elämään takaisin.
Murheellisten tarinoiden maa niin syvään vajoaa,
laulujen sanoilla on vain murheellista kerrottavaa,
Ei näy elämässä iloa eikä riemua ilman viinaa,
kunnes kaikki kääntyy ja haastetaan toisille riitaa,
enkä mä tajua yhtään mikä mun mieltä piinaa.
Vajoan syvyyksiin itsesäälin,
ne mua suojaa matkalla läpi helvetin,
on jäljellä mustat tunteet,
mun siivet ei kasvaneet vaikka yritin,
ei auta mua ees kyyneleet,
pakko vaan selvitä yksin,
läpi tän maailman jonka joskus kirosin,
tavataan luona taivaan portin,
siel on kai jumala kehen luotin,
tahdon mun elämän takaisin.
