Ihmisillä on kauhee tarve takertua tuttuun ja turvalliseen,
pysyä niissä omissa uskomuksissa ja näkemyksissä
jotka tuo sen tunteen et tää on se ainut oikee tapa ajatella.
Ku kulkee aina samoja polkuja koskaan menemättä polun
reunaa kauemmaksi, tuntemattomaan vaeltamaan,
ei voi koskaan nähdä mitä kaikkea elämä tarjoaa.
joskus pelkkä bussimatka kotiin aivan uutta reittiä auttaa
näkemään et sielläkin jossain on elämää.. ja se voi antaa
aivan uutta aateltavaa kun vaihtaa näkökulmaa.
ei tarte ku päästää irti ja uskaltaa ni kaikki vanha
siin katoaa ja uusi minä nousee elämään uudestaan.
ja se voi olla niin helvetin ihanaa ku alkaa elämää rakastaa.
<3 :))