Oli kiva käydä kaupassa ku ei tullu semmonen sekava olo kun kuuntelin samalla musiikkia :D aika harvoin jotenki kuuntelen musiikkia kun se muuttuu lopulta semmoseks ärsykkeeks et haluaa olla vaan hiljaisuudessa, vaikka oiski hyvää musiikkia. Mut nyt se autto kaupassa pitään fokuksen siinä musiikissa ja sen fiiliksessä, ettei fokus lähteny hajaantuun kaikkialle mikä sit näkyy semmosena töttörö-olona ja väsymyksenä mitä tulee monesti ihmisvilinässä :D Musiikki on kivaa sillon jos haluaa saada otetta jostaki tunteesta tai fiiliksestä, ehkä siks mun mielestä semmone musiikki on hyvää joka herättää jotain tunteita, kun taas semmonen joka ei herätä on vaan tavallaan taustamelua :o
Aistit on muutenki jännä juttu kun ne auttaa kokemaan tätä fyysistä maailmaa, ja jos alkaa miettiä mitä ne aistit (ja maailma muutenki) oikeestaan edes on niin hiukkasten värähtelyä ja liikettä, niiku Feynmanki sano. Että jos on vaikka kuuma levy niin siinä ne atomit värähtelee nopeasti, ja sit jos koskee siihen, sitä värähtelyä siirtyy sormeen ja sitä kautta lopulta aistimukseks kivusta. Mun mielestä oli hyvin sanottu jossakin et "Energia on tietoisuuden tapa kokea itseään". Se sopii just noihin aisteihin ja tähän koko maailmaan, kun energiaa liikkuu koko ajan ja muuttuu muodosta toiseen, eikä me voitais kokea tätä ilman energiaa kun sitä tarvitaan esimerkiks noihin aisteihinki ja kaikkeen.
Eikä oikeestaan ees pohjimmiltaan tiedetä mitä toi energia on, vaikka sille onki määritelmiä. Mut jos miettii hiukkas- ja atomitasolla, esimerkkinä toi lämmöstä johtuva atomien värähtelyn nopeutuminen, niin mikä se voima on ihan siellä "perustasolla" joka saa niiden atomien väliset sidokset lopulta katkeamaan? Vähän vaikee pukee sanoiks kun en tarkoita sitä, miten se energia on määritelty, vaan sitä sen perimmäistä olemusta :D
Vähä niinku ei tiedetä mitä massa tai painovoima oikeastaan edes on. Jos yrittää miettiä massaa hiukkas-tai atomitasolla niin miettii mitä se tarkottaa "olemisen tasolla" et jollaki hiukkasella on massa, niin sama ton energian kanssa. Vaikka miettis sitä hiukkasten liikkeenä niin sit alkaa miettiä mitä se liike pohjimmiltaan on, mikä on ehkä vähä hassua ku kyllähän sen näkee et kappale liikkuu pisteestä A pisteeseen B. Mut meinaan taas sitä sen pohjimmaista olemusta,liikettä vähä niiku eri ulottuvuuksissa. Tai en oikein tiiä oikeeta sanaa ees sille ni en tota lähe avaamaan enempää ku en oikein osaa pukea sanoiks :D Vähä niiku et mitä se tarkottaa aika-avaruudessa et vaikka hiukkanen on eri paikassa mitä äsken.
Tavallaan tän näkyvän maailman "alla" on toi hiukkasmaailma ja meidän aistit näyttää meille vaan sen "päällimmäisen" maailman. Eli esimerkiks tää aistein nähtävä maailma näyttää liikkumattomalta mut kaikki on koko ajan pienessä liikkeessä (Feynman kuvaili hyvin tota tässä videossa https://www.ted.com/talks/richard_feynman# ), niin tuntuu jotenki jännältä et maailmankaikkeus voiki olla ihan jotain muuta mitä me voidaan tajuta. Kun meidän aivot voi prosessoida vaan semmoista tietoa mihin ne fyysisesti pystyy, ja ihmisen mieliki on rajallinen tajuamaan asioita. Eli jännä miettiä mitä tavallaan noiden fyysisten aistien ja mielen "takana" on, ja millanen maailma on noiden fyysisten aistien takana.
Oho, tuli muuten jostain mieleen Platonin se luolavertaus ja siitä sen ideaoppi, ja kun katoin wikipediasta mikä se olikaan niin vois perehtyä enemmänki siihen: "Sen mukaan ikuisena erillisessä ideamaailmassa olemassa olevat ideat, eivät aistihavaintojen kautta meille tunnetut aineellisen maailman ilmiöt ja muutokset, ovat todellisimpia kaikkein korkeimmassa ja perustavimmassa mielessä. Ideat ovat ikään kuin aistimaailman asioiden arkkityyppejä"
