Joskus vaikeeta on, kohtalo eessä pullo mun kädessä. Mä aika lopussa oon,
Kuka mua estää, jos totuutta ei kestä? Syvämmälle vajoon, joskus elämä
hymyilee joskus se on taas perseestä.
Koitetaan selvitä tästä hengissä. Se mikä ei tapa sattuu ainakin helvetistin,
jos saisin uuden mahdollisuuden ni tarttuisin varmasit.
Saa mut haikeeks ku miettii mitä on menettäny, kaikki nää vuodet muka
täysillä eläny...
Pennusta asti ollu vaikeuksii pitää ihmis suhteista kiinni ku helposti antaa
anteeksi niit tekoja ja sanoja, mihin itekki kaatunu, nyt pyydän anteeksi.
On vaan helppo sortuu siihen ettei välitä enää kenestäkää, en tunne enää itteänikää.
Nyt vaan vituttaa ja masentaa, ei jaksais herää ja uutta päivää alottaa. Paskat
fiilikset yrittää poistaa vaan alkoholilla, ja luulottelen oi että on mukvaa.