Kun kuu kuiskii taivaalla,
et kuule sitä,
katsot sen viileää valoa;
Mutta silloin,
loimuaa hangessa tuli,
joka kullallaan valaisee puut,
ja oksat hopean säteen;
Ne keskenään tanssivat,
valonsäteet,
tulen ja kuun;
Suljet silmäsi,
lämpö sisälläsi;
Tiedät että ystävyys se on,
rakkaus lähimmäisen,
tulta ikuista,
joka ei anna viiman,
sinua kietoa syliinsä,
vaan humisten ja kauniisti,
keltainen hehku,
taivaalla hopeisiin säteisiin yhtyy;
Kuu hymyilee lempeästi,
ja näet: olemme kaikki yhtä,
ja sinua,
oi sinua,
rakastetaan enemmän,
kuin tiedätkään
- sakari mäkelä