Samassa loikkasin jo - Vauhdikkaasti, ikään kuin tämä ei olisi ensimmäinen kerta - tuttavani harteille ja kannustin hänet kevyyen raviin iskemällä häntä nyrkeilläni selkään. Mutta kun hän tömisteli vielä hiukan vastahakoisesti ja jopa seisahtui silloin tällöin, minä potkin useita kertoja kengilläni hänen vatsaansa, jotta hän reipastuisi. Tämä onnistui ja me pääsimme riittävän nopeasti laajan, mutta vielä keskeneräisen kaupunginosan keskustaan.
Maantie, jota ratsastin, oli kivinen ja kohosi huomattavasti, mutta juuri se miellytti minua ja annoin sen muuttua vielä kivikkoisemmaksi ja jyrkemmäksi. Heti kun tuttavani kompastui, minä tempaisin hänet hiuksista pystyyn, ja heti kun hän huokaisi, löin häntä nyrkillä kasvoihin.
Samalla tunsin, kuinka terveellistä tämä huviratsastus oli minulle. :)