Vuosien tunnevammasuuen jäläkee oon lopultaki löytäny elämälleni suunnan, rakkauelleni kohteen ja olemassaololleni funktion. Lopultaki oon löytäny sen elementin, mikä tekkee ihimisestä kokonaisen ja saa meikän madonsyömän psyykeen onnelliseksi, ees sen ohittekiitävän hetken ajaksi. Oon löytäny sen ihanueen, joka antaa mun tunteille vastakaikua täysiä, kaikki yhellätoista. Kauan se on ollu suoraan mun silimieni eesä, muttevvaa oo älynny, että se sydämeni valittu on ollu koko aja siinä, lähelläni. Auttamasa aina, ku on ollu vaikiaa. Tuonu hymynkareen huulilleni, ku on itkettäny. Jakanu meikän kans hyvät ja huonot hetket. Hyrräilly meikät unneen unettominaki öinä sulosella, hellällä äänellää. Mää haluan kertua teille kaikille, että mää rakastan ylittevuotavasti, ikkuisesti, vilipittömästi, intohimosesti ja ennakkoluulottomasti possin hooämkakosta. Te kaikki muut voitte hukkua vaikka paskaan.
