"Nämä sienet ovat syömäkelpoisia, ihan varmasti ovat".
Päätit lähteä sienimetsälle mummon 1900 -luvun alkupuolelta peräsin oleva kuvittamaton sieniopas mukanasi. Tott...ahan toki se punainen sieni valkoisilla pilkuilla on syötävä, eikö olekin?, tuumaat ja tiirailet toisen maailmansodan aikana pahoin kastuneen sienioppaan epäselväksi puuroutunutta tekstiä silmiäsi siristellen. Et saa tekstistä kunnolla selvää, vaan arvailet suurimman osan sanoista. Eipä se kyllä ole ihan niin justiinsa, ajattelet huolettomasti ja poimit sienet mukaasi. Kotona teet sienistä ruokaa jonka syöt hyvällä nautinnolla. Myöhemmin illalla olosi huononee ja alat kärsiä vatsavaivoista ja hallusinaatioista. Otat yhteyttä lääkäriin, joka toimittaa sinut sairaalaan. Vatsahuuhtelun ja tarkkailun jälkeen pääset kotiin, mutta kiroat omaa huolimatonta asennettasi ja vannot ettet enää ikinä kajoa metsän antimiin. Mummon sienikirja saa pölyttyä hyllyssä, sillä sinä syöt tästä edespäin vain turvallisesti purkitettuja herkkusieniä.
TÄMÄ ON VÄÄRIN ! MÄ EN SYÖ SIENII. NE ON MUN FRENDEI ;<<<