Kyllä sä sen itekki huomaat, et saa musta enää otetta.
Se on se yksi, kaksi tai kolme kertaa, sen jälkeen loppu.
Ihan ku mä en sua ajattelis ja toivois takas muutamaa päivää, joista ei oo ees vuotta.
Mitäköhän vittua sitten.
Onks sil niin vitun suurta väliä.
Sä et vaan toimi näissä asioissa, ja mä meen niin helposti rikki ihmisten kanssa.
Se vetää hiljaseks, ku ei ääni enää toimi joittenki ihmisten kanssa.
Ei sillä et sul ees ois aikaa nykyään kuunnella.
--
Se oli hauskaa jonkun aikaa.
Toisinku edellinen, tuntuu et liikaa nyt samaa asiaa.
En todellakaan, jaksa enää ottaa sitä läppänä.
Se kuuluu mun luontoon, etten välitä, siks ihmettelisit jos loukkaantuisin kunnolla.
Siks jätän sitä puhumista väliin.
--
Mulla ei todellakaan tuu enää ikinä olee aikaa sunlaiselle ihmiselle.
Kiitos ja moimoi.
Olihan meilki kivaa, mut yhen kerran jälkeen, en todellakaan pystyny enää luottaa suhun.
Syyttäisin tästä koko jutusta sua, vaikka sä vieritätki syyn kokonaan mun niskoille.
Mä sentään tiedän et on osa on mustaki.
Sua ei tarvii ees pyytää jättää mua rauhaan, koska ethän sä voi mulle enää puhua.
Rehellisesti sanottuna, se on hyvä.
--
Älkää tulko niin lähelle fyysisesti, mua ahdistaa.
En jaksa sitä.
ÄLKÄÄ KOSKEKO MUHUN JOS EN ITE HALUU.
Oksettaa, liika läheisyys.