IRC-Galleria

Oli ilta parahin
mutta kun kotiin palasin
sama tuska palasi.
Se illan aikana hetkeksi katosi,
mut sain taas kuulla sanasi,
epäilyksesi.

En voi keskustella
enkä selittää miten asiat on
en teille.

kun yritän, ette usko
vaikka haluan, en pysty
koska ette kuuntele koskaan

Epäilyksenne, päättömät stoorinne
mistä keksitte ne? Omasta nuoruudestanne?
En tiedä, vaikenette.

En edes halua kuulla vastausta
Uskoisin et se on jotain sairasta
Vai onko tarinanne vain mielikuvitusta?
Totta ne eivät ole.

Mitä teittekään silloin,
ootte hengissä edelleen
antakaa mun tehä virheeni,
tekin teitte ite omanne
ei kaikkea voi kielloilla pelastaa
koska lopulta ne vaan satuttaa

Enkä mä ole niinkuin te,
te saitte nuoruutenne, vapautenne
ehkä onnenne..?
Mäkin haluun hei omani!

Mut mä mitään saanut en,
kun sääntönne rajoittaen
mun ja elämän väliin iskitte
enkä usko että tahallaan niin teitte
mutta sillä kuitenkin satutitte

Jos jotain joskus tein
lapsena, tyhmänä
nyt kasvanut oon,
en enää se tyhmä lapsi
silti jaksatte jauhaa hänestä
vaikka kaikki se kapina johtui vain teistä
kivusta jonka köytenne toivat.
vain irti koitin päästä
saada köydet pois
joilla mua kuristaa yritit

Vangittu oon, sidottu oon, kahlittu oon,
edelleen.
ja kun nyt kasvanut oon,
eikä mitään sattunut oo
vain nää kahleet sattuu edelleen
koko ajan vain enemmän
kun niitä löysentäny ette kertaakaan

Ehkä yrität mua suojella maailman pahuudelta
Niin kovasti ettet nää sitä,
sä se oot mikä satuttaa mua eniten
Anna varjelun olla, mene pois
Sä oot tiellä, mun ja elämän.

Päästä irti, kiskot liian lujaa
köysistä joilla vangitsin minut
jos kiskot vielä, pääset vain eroon minusta
Joko köydet katkeaa
tai pureutuu liian syvälle
kuristun ja kuolen pois

Sä niin pelkäät mitä ne mulle tekee
jos ne satuttaa ja haavoittaa
ne on kavereita, mulle tärkeitä
ja kun pidät ne poissa
sä se mua oikeesti satutat.
Sä, ei kukaan muu.

Repinyt mut irti elämästä
ilman elämää en jaksa elää
haluun pois täältä sun luota,
vapauteen
millä keinolla tahansa
Ja jos vielä jatkat tota
niin pääsenkin pois
Niinkuin lintu,
lennän vapauteen, taivaaseen.
Siellä helpompi on.

En halua vielä,
koska mun elämä on täällä,
jossain, mä tiiän sen
ja haluun löytää sen eka
oppia elämään,
löytää onnen,
rakkauden, vapauden,
jopa kauneuden,
Joita täältä vankilastasi
En vielä nähnyt oo.

Mä tiiän että tuolla jossain ne on,
kun ne kutsuu mua
haluaa repiä mut vapaaksi.
Vaikka haluaisinkin
en pääse pois,
kaltereiden välistä ei mahtunut..
Tartten avaimen!

Uskot että pitemmän päälle
tämä kaikki on vain mulle parhaaksi
että joskus kiitän vielä
Mutta enpä usko,
että haudan takaa tulisin
sua kiittämään siitä
että tapoit mut.