IRC-Galleria

-Matka-

Jahtaan autoa,
Sinistäkö?
Punaistako?
Sitä en tiedä.
Olen sokea,


Sokea tunnoilleni,
Näölleni,
Kuulolleni,
Ympäristölleni.
On vain pakokaasuja,
outoja hajuja,
minä,
ja pimeys!


Tunnen asfaltin polttavan
Tassujeni alla.
Se lyö kipinää,
Mutta jatkan juoksemista.
Ruumista särkee,
Tiedän,
Pitäisi pysähtyä!
Sitä en tee!
Jo pentuna minulle opetettiin
Älä ikinä tee niin!
Vaan juoksemista jatka,
Kunnes auton saat kiinni.
Raskas taakka se on,
Tiedän,
Älä anna sen lannistaa,
Vaan jatka vaan,
kohti jotain suurempaa.


Vaalean karvani alla,
Huohotan.
Turkkini,
Joskus,
niin kaunis,
Kiiltävä.
Ollut se on.
Vaan nyt,
Takkujen peittämä,
likainen, öljyinen,
ja haavainen,
Eloton.
Aivan niin kuin tassunikin,
Jättävät tiehen,
verisiä jälkiä.


Tunnen auton.
Se parin metrin,
on päässä
Haistan auton,
En voimiani säästä.
Kohta,
aivan kohta,
Sen kiinni ajan…
Kohta!

Tunnen hännässäni kipua.
En käänny katsomaan.
Tietämättä,
mikä siellä odottaa.
Tämän raskaan taakan kanssa,
Matkaa jatkan.
Se sattuu!
Valtavasti särkee,
Jokainen askel.
Kunnes tunnen,
Takanani painon,
Se minut
tieltä repäisee!
Olen viimein pysähtynyt,
Voihkimatta
Makaan hiljaa,
liikkumatta.
Olenko kuollut?
Ei,
mutta kipu hännässäni,
on lakannut.
Yritin hännästäni,
jälkiä etsiä
Niitä ollut ei!
Ei jälkiä hampaista,
Ei jälkiä tuskasta,
Jälkiä minkäänlaisesta taakasta.


Maasta kohotan pääni,
Käännän kuononi,
Kohti auttajaani.
Kuulen räsähdyksen kauempaa,
Se saa minut mietteistäni havahtumaan.
Jahtaamastani autosta,
ääni,
Tuo kolkko,
Kuului.
Se suistui tieltä,
jään peittämältä.
tippui sillalta kaidattomalta
tuhoutui tieltä pudoten,
aivan kokonaan hajoten.


Sitä kuuntelen,
Kylmät väreet,
selässäni kulkien.
Vieressäni toinen,
Koira mustavalkoinen
Katsoi minua,
Säälien.


Nyt tajuan sen,
Vaikka en
Kykene näkemään
Edes eteenikään.
Tämä on se taakka,
Joka suisti minut tieltä,
Jäiseltä.
Nyt tiedän
vasta sen.


Käännän pääni,
Jälleen kohti,
auttajaani.
Hän hymyilee minulle,
Tunnen sen.
Tunnen hänet,
Kuin päivän eilisen.
Kiitos sisareni,
Ajattelen,
Ulvoen.
Ulvon kiitosta siskolleni,
Ulvon tuskaa sisältäni.
Ennen kaikkea,
Pimeydelle ulvon!
Sen tuomille kivuille,
Sen houkutuksille.
Ja hajonneelle autolle ulvon.


Minäkin tuolla,
Rotkossa,
Olla voisin.
Vaan enpä kuitenkaan!
Elossa säilyin,
Jatkaakseni matkaa.


Nyt uskon sen,
Oman arvokkuuden,
Loppuun palaa,
En saa.
Autoa jahtaamaan milloinkaan,
Jäädä ei saa.
Se silkkaa tuskaa tuo,
Ei mitään hyvää,
Mulle se suo.


Nyt uuden sivun,
Elämästäni käännän.
Valmis,
En vielä oo.
Siis pitääkö kääntyä
Taisteloon?


Ei!
Vain itselle siinä,
Hallaa tekee.
Siis,
Älä anna elämän
Valua veteen!


Näin ajattelen,
Takaa luppakorvien.
Elämä!
Tahdon,
kokkea sen.
Juosta,
yli esteiden,
Taistella,
Vastaan kyynelten.
Uskoa,
Päivään huomiseen,
Jatkaa,
Kauas tulevaisuuteen.