Ne arvet ei katoo unissakaa
Mä tartten mielen vakaaks
Teen meistä vapaat
Loppuu epäilyn vainoominen
Tahdon olla onnellinen
Huominen on ainoo miten pysyn kasassa
Mutta mun sanat ei osaa
Niin piirrän rikkinäisen sydämen
Vaan en omaa
En tiedä mistä alko
Tai mihin päättyy
Se etten osaa hiljentää sillon ku pitäis kääntyy.