IRC-Galleria

Muistan että samettiin, poutapilven pumpuliin,
minut tiukkaan kiedottiin sain lähtösuudelman.
Kukaan kertonutkaan ei, miksi helpoin reitti vei,
merenrantaan kyynelten luo tyhjän unelman.

Kuin pitkää helminauhaa nää vuodet olleet on.

Lähdin mukaan kuiskausten, ketään löytänytkään en,
pohjantähti yksinäinen tietä näyttää sai.
Juuri kun mä peräännyin, lupauksiin taas yllätyin,
hetken tuntui että arki on kuin sunnuntai.

Aikaa istua nyt on, vaatii sydän rauhaton,
maailmalta itselleen vain säteen auringon.
En ketään ryhdy neuvomaan, laulun silti laulaa saan,
laulun jonka sanoissa on kaipaus rajaton.

Helminauhaa elämän, tänään hiukan ymmärrän,
se kaulalleni kietoutui halusin tai en.
Sain pettymykset ketjuun sen, viereen onnen aikojen,
kaunis rivi jäänyt on vain öistä toiveiden.