On yö ja loputtoman monta tähtilaivaa/
Kulkee hiljaa yläpuolellani läpi taivaan/
Aikaa on kulunu mutta mieltäni painaa/
Ku unohdettii minkä etee yhes nähtii vaivaa/
Se on varmaan tää pimeä mikä pistää miettimää/
Joskus puoliunessa sun hahmon vieres vielki nään/
Koitan halata mut sit katoat ilmaan/
Tuuli kuiskailee korviini sun sanoja hiljaa/
Makaan tässä missä me niin usein maattiin/
Missä suurii suunnitelmiaki usein laattii/
Haaveilin hölmöjä ja sä haaveilit mun kanssa/
Valon säteet ikkunasta laineili tukassas/
Kaivan laatikosta kirjees esiin/
Se tuo hymyn suupieleen ja silmist pilkkeen esiin/
Alan raapustaa paperiin muistojani tosi herkkiä/
Kirjeeseen johon en koskaan laita postimerkkiä/
Päästän kynäni taas lentoon/
Ja se saa mun unelmani paperille kertoo/
Kuvittelen että luet sanat hymyillen/
Ja mietit mua hetken/
Päästän kynäni taas lentoon/
Ja se saa mun unelmani paperille kertoo/
Kuvittelen että luet sanat hymyillen/
Hiljaisuus on tarttunu minuu kylmän sanattomana/
Naura mun kuullen ja laula mut uneen/
Ennenku yksinäisyyden talvi hautaa mut lumeen/
Vaik tajuan muuttuneen jo menneen/
Haluun kaiken olevan niin kuten oli ennen/
Piirrän kömpelön sydämmen kirjeeni kuoreen/
Tietäen ettei se koskaan poistu tästä huoneest/
Kaikenlaista hassuu mietin unissani/
Ja nään kaikelaista kummaa mielikuvissani/
Tunnit kuluu kynä puhuu kynä kuluu