Kun sä katsot ulos ikkunasta ?
ja katsot tarpeeksi tarkkaavaisesti ihmisten silmiin,
näet,
että liian usea kantaa mustaa synkempää ruusua taskussaan.
Jokainen ihminen kantaa mustaa synkempää ruusua mukanaan.
Kuten hekin,
minä olen kävellyt siinä samassa mustassa sateessa.
¤
Tuntee silmät suloiset
ja hyväilevän silityksen.
Alko korventaa ja sisimmässä vääntään,
en kestänytkään jyskyttävää sydämeni ääntä.
Mut nyt on mieli kirkas, sileää.
En enää kipeä,
kato,
vaan ylös kiipeän
ja kunnes horisontis aurinko toi pimeään valon.
Mustat kyyneleet, ne surustani on peräsin.
Mustaa synkempi ruusu mun taskussani,
pistää piikeillänsä haavan mun rintaan.
Tuskaa kehooni jo sykkii,
se satuttaa.
Arveksi haava nyt muuttuu mun pintaan!