Tänään päivä meni ihan tajuttoman nopeasti. On se erilaista olla päiväkeskuksen kuin dementiaosaston puolella. Ihmiset - niin hoitajat kuin "potilaat" - ihan erilaisia. Mutta kivaa oli täytyy myöntää. Huomenna taasen back to basics.
Ja sitten onkin jo perjantai - ja saa laskea tunteja. Menispä tanssiessa aika nopeasti. Yhtä nopeasti kuin tänään. Mutta aivan varmaan kuten viime perjantaina niin katson kelloa 5 min. välein eikä se liiku mihinkään. Kunpa tämä harjoittelu olis jo ohi... Tai oikeastaan koko koulutus. Olis helpompi taas ajatella ja kulkea minne tahtoo. Näin se aina on, että hyvä haluaa tapahtua juuuuuri silloin, kun kaikki muut asiat menee päin p*rsettä. Pääsispä opiskelemaan - josta tulikin mieleen, että pitää taas käydä amk:ien koulutuksia läpi. Ja enpä laittais pahakseni jos töitäkin saisin.
*huokaus*
Ei jaksais millään. Ei mikään kiinnosta. Miksi kaiken täytyy aina olla niin vaikeaa?
