Hän istuu ja tuijottaa,
ikkunasta katselee.
Miettii ja pohtii,
elämäänsä arvostelee.
Pää käsiin hautautuu,
kyyneleet poskilta putoilee.
On kaiken menettänyt,
ei jaksa enää.
Ei liiku poika lainkaan,
katselee vain veitsen terää.
Onko mitään enää?
On kestänyt aina,
hiljaa ja mukisematta.
On tehnyt parhaansa,
ilman kultaa ja kunniatta.
On vain tuskaa
saanut aikaan itselleen
- ja muita unohtamatta.
On kaiken menettänyt,
ei jaksa enää.
Ei liiku poika lainkaan,
katselee vain veitsen terää.
Onko mitään enää?
Käden kohti lamppua nostaa,
ilmaa hapuilee.
Veri lattialle tippuu,
hengitys hapuilee.
Hymy poskille leviää,
ei enää mitään,
mitä tuskailee.