"mut huh sä voisit olla jopa tuon k****kuvan hahmo mut onneksi .... et ole"
Sä luet näitä. Sä ymmärrät mua. Nyt musta tuntuu, että saattaisin ollakin. Soittelin muuten Leksalle. Oli ihan OK. Lupasin ilmoitella, koska tulen käymään.
Miettinyt tässä, että mitä jos mustakin tulee sellainen. Huomannut itsessäni jo jotain samoja piirteitä. Että välillä tekee vain mieli "sitä" - tiedät kyllä Heltsu, mistä puhun. Tälläkin hetkellä menee. Mä mietin liikaa, mä murehdin liikaa. Mutta mä en voi sille mitään. Mä huolehdin! Mulla kaikki asiat tarvitsee olla pläkkiselviä, että osaan rentoutua. Ja nyt ei todellakaan ole tietoa, että missä mennään. Pitäisi päästä sun kanssa taasen kasvotusten juttelemaan. Ei toi mese niin toimi ko.asioissa. Tuntuu, että "se" auttaa. Se saa mun olo erilaiseksi, turraksi. "Se" auttaa ja se mua tavallaan ahdistaakin/pelottaakin. Olisi tosi mukavaa jutella näistä asioista sun kanssa. Olet kuitenkin niin tärkeä mulle *hali*