IRC-Galleria

Viikko on nyt vierähtäny mun villityksestä. Onhan mulla monta kertaa tässä ollu mielessä toi röökin lopettaminen mut nyt oon saanu jotain jo aikaseksikin.
Se on kamalaa, mut kyllä se joskus nuorena alotettu röökaaminen tuppaa jäämään päälle vaik välillä ois pitkäkin tauko ollu.
Viimesin tauko oli sillon ku jännättii et millon 2 viivaa pamahtaa mittariin. Ja tieto tuolla jossain syvällä pääkopassa oli sillon, että kohta varmaan loppuu tupakointi ku seinään. Ja niinhän siinä sit kävikin. 9kk raskaus ja imetyskuukaudet päälle olin kokonaan ilman tupakkaa. Eli oli melkosen hyvä motivaatio olla polttamatta.

Nyt on vaan jotenki niin eri kun pitää sitä omaa tahtoa löytyä enempi. Se on kumma, ettei oman terveytensä puolesta pysty millään saamaan sitä samaa tsemppiä kuin sillon, että pikkuinen kasvoi masussa enkä halunnu sitä mitenkä myrkyttää.

Vaikeetahan tää on.
Alotin viikko sit sillä mielellä, et pystynhän mä kerralla lopettamaan. Mut sitten alko olee pinna niin kireellä, että ajattelin et jos vähentäis ensin rankalla kädellä. Ja jättäis sen pelivaran tonne omaan pääkoppaan muhimaan. Se on fyysisestikin kovasti rankkaa lopettaa kerralla. Viime keskiviikkona sinnittelin neljään saakka, sit ratkes. Se oli yks paskamainen puhelinsoitto mikä toi huonoja uutisia nii siitä paikasta menin tupakalle. Ja voin sanoa, että sen jälkeen harmitti vielä enemmän =(. Eihän todellakaan toi paperiin kääritty kasvillisuus auta yhtään siihen, että jotain murhetta on.
Hermo toki lepäs sen pienen hetken kun veteli sauhuja, mut äkkiä tuli tuplavitutus siihen päälle.

Nyt on sit menny niin, että sellaset 3 röökiä on menny vuorokaudessa. Ja täytyy sanoo, että oon ihan törkeen tyytyväinen itteeni! Ihan siis oikeesti, loistava fiilis. Minnekään ku oon kotoa lähteny en oo enää ottanu röökiä mukaan. On kyllä melko nähtävän näköstä ollu ku oon painellu rattailla hoitelees asioita. Välillä sen on varmaa koko kaupunki huomannu, että on ilman röökiä. Välillä taas tulee kuljettua niin hymyä naama täys ku on itteensä tyytyväinen. Kyllä mä alkuviikolla sanoin yhdelle virkailijalle, että on tullu tota tupakkia vähennettyä ku lopettelen...että hermo on vähän piukeella, heh. Vaik mitä sitä sen kummemmin mielialojaan kukaan on sen enempiä kelleen selittelemään.

Aamurööki on ihan välttämätön kyllä. Saa nähdä, millon siitä pääsen irti. Uskomattomalla tavalla on kyl auttanu toi suggestio-levy jota kuuntelen iltaisin ennen ku meen nukkumaan. Laitoin ämppäriin sen ja on kyllä näppärä levy. Suhde tupakkaan on muuttunu täydellisesti. Ja oon niin ottanut tätä, että pystyn vähentään näin paljon niin sit tulee monesti jo se, että hyi ku se tupakka maistuu pahalta!

Vielä ei oo tullu tarvetta napostella röökin sijaan mitään. Se on se tapa kun suu on tottunu tupakoimaan niin sinne sit tulee tuupattua helposti sapuskaan sen sijaan. Mut sehän on vaan pääkopan juttuja, ei sen painon pitäs nousta vaik röökin lopettaakin. Kattoo nyt sitten. Enpä kyl usko, että tällä kilometrimäärällä mitä tulee liikuttua nii ihan herkeesti paino nousee. Sais kyllä koko ajan sit olla syömässä jotain. Mut aika näyttää.

Toinen päivä on helpompi mitä toinen. Joku päivä alkaa hyvin ni ei oo mitään hermosauhujenka tarvetta. Joskus iltapäivällä näyttää hyvältä, että yks vaan menny. Sit alkaa joku asia nyppimään nii voi voi ku on vaikeeta! Ja se on kumma, miten tää voi olla näin vaikeeta. Sitä miettii koko ajan. Välillä on niin hyvä mieli onnistumisesta ja välillä siitä ei välitä yhtään pätkää. Että ihan sama, nyt röökille.

Iltasin on se kolmas rööki menny tossa kuuden maissa. Nii kyllä on yöt ollu vaikeita. Ei ole viikkoon tullu nukuttua kunnolla. Tietty menis äkkeemmin nää paskafiilikset ohitte jos kerralla lopettais, mut sitten tulee se ratkeeminen helpommin. Joten, näillä mennään.

Hermo on piukeella, mut ehkä se on sen arvoista.
Reilu tunti edellisestä..kyllä on karseeta et ihminen voi olla näin orja jollekin paskalle. Onneks päivät on täys touhua eikä pal tule kotona oltua.
Että sen puoleen hyvältä näyttää onnistuminen. Ja jos miettii, että jos viikon on nyt pystyny kärvistelee sillä kolmella röökillä päivässä (miten ihmeessä oon pystyny?!!?) nii eihän siitä enää paljon ole vähentämistä.
Pitää vaan toivoo, ettei ratkee missään vaiheessa. En jaksa miettii mitää aikataulua kokonaan ilman röökiä olemiselle..sekin orjuuttaa.

Ihan ku multa vietäs puolet vapaudesta ku lopetellen röökiä. Järkyttävää tavaraa!