IRC-Galleria

Eilinen meni ihan perseelleen. Mua jännitti aamupäivästä tonne puoleen päivään, asia minkä piti olla selvä ja sit olikin..mut kuitenki ku oon niin pessimistinen aina niin jännittää. Mikäänhän ei oo niin varma kuin epävarma. Ja sitä rataa.
Mut todella, todella pettyny olo ollu itteeni nyt sit eilis-illasta lähtein. Pahus, että olen heikko tässä asiassa. En ees lopuks jaksanu miettii paljonko olin iltaan mennes vedelly röökiä, mut en kuitenka sit kasin jälkeen enää käyny. Kyllä mä heräsin monta kertaa yöllä ja mietin että väliäkö poltanko vai en..nyt meen röökille. Mut sitte kävinki vaan hörppääs mehua. Et HIUKAN jotain positiivistakin eilisen sauhuttelun suhteen.

Mut oli mul kyl ehtoste semmone olo, että en koskaa enää mieti lopettaa. Niin paljon harmitti ku on nii vaikee päästä eroon. No, sitte yö oliki ihan ok ku en käyny vaik mieli teki ja tää päivä on ihan hienosti lähteny käyntiin, aamuste vaan se yks meni eikä vielä enempää.
Tää on vaikeeta ku tänään ei oo kerhoja tai muuta ja mulla on siivousmeininkiä sun muuta täs kotosalla. Koko viikko taas tullu viipotettua aika urakalla. On ollu ihan kivaa keliäkin nii on voinu olla liikenteessä. Eilen kyl oli 15 aamulla ku lähettii kerhoon mut saahan sitä vaatetta niskaan. Itelle ja ipanalle =).

Ei tämä tästä ratkea, toivottavasti. Ahdistusta on kyllä tuonu tullessaan. Olot vaihtelee hirvittävästi. Se, että on ihan törkeen tyytyväinen itteensä onnistumisen suhteen. Että on pysyny tavoitteessaan tuo hyvää mieltä. Mut sit toi eilinen oli vastaavasti tosi rankka pettymys. Miten itteensä voika olla niin pettynyt. Ja sitte ku miettii, että mitä joskus elämässä on käyny läpi ja on ollu huonoa aikaa ahdistuksineen. Ni toisaalta mun pitäs osata jopa nauraa itelleni ku tämmösestä revin stressiä.
Mut niinhän se menee, ongelmat on just sen kokosia miten ne ite kokee. Ja ne on aina omakohtasia. Ei niitä voi koskaan olla vertaamassa. Kun ei tällä hetkellä ole mitään isompia murheita nii kai tää rööki saa sitten mielen sekasin.

Mut todellakin tiedän, että mun kohdalla oikee ratkasu näköjään on sallia näin alussa aamurööki ja ehkä pari päivän mittaan. Jos olisin ollu ihan kokonaan ilman ennen eilistä nii siitä tää koko paska ois levinny käsiin.
Se on aivan varma.

Viikko on nyt vierähtäny mun villityksestä. Onhan mulla monta kertaa tässä ollu mielessä toi röökin lopettaminen mut nyt oon saanu jotain jo aikaseksikin.
Se on kamalaa, mut kyllä se joskus nuorena alotettu röökaaminen tuppaa jäämään päälle vaik välillä ois pitkäkin tauko ollu.
Viimesin tauko oli sillon ku jännättii et millon 2 viivaa pamahtaa mittariin. Ja tieto tuolla jossain syvällä pääkopassa oli sillon, että kohta varmaan loppuu tupakointi ku seinään. Ja niinhän siinä sit kävikin. 9kk raskaus ja imetyskuukaudet päälle olin kokonaan ilman tupakkaa. Eli oli melkosen hyvä motivaatio olla polttamatta.

Nyt on vaan jotenki niin eri kun pitää sitä omaa tahtoa löytyä enempi. Se on kumma, ettei oman terveytensä puolesta pysty millään saamaan sitä samaa tsemppiä kuin sillon, että pikkuinen kasvoi masussa enkä halunnu sitä mitenkä myrkyttää.

Vaikeetahan tää on.
Alotin viikko sit sillä mielellä, et pystynhän mä kerralla lopettamaan. Mut sitten alko olee pinna niin kireellä, että ajattelin et jos vähentäis ensin rankalla kädellä. Ja jättäis sen pelivaran tonne omaan pääkoppaan muhimaan. Se on fyysisestikin kovasti rankkaa lopettaa kerralla. Viime keskiviikkona sinnittelin neljään saakka, sit ratkes. Se oli yks paskamainen puhelinsoitto mikä toi huonoja uutisia nii siitä paikasta menin tupakalle. Ja voin sanoa, että sen jälkeen harmitti vielä enemmän =(. Eihän todellakaan toi paperiin kääritty kasvillisuus auta yhtään siihen, että jotain murhetta on.
Hermo toki lepäs sen pienen hetken kun veteli sauhuja, mut äkkiä tuli tuplavitutus siihen päälle.

Nyt on sit menny niin, että sellaset 3 röökiä on menny vuorokaudessa. Ja täytyy sanoo, että oon ihan törkeen tyytyväinen itteeni! Ihan siis oikeesti, loistava fiilis. Minnekään ku oon kotoa lähteny en oo enää ottanu röökiä mukaan. On kyllä melko nähtävän näköstä ollu ku oon painellu rattailla hoitelees asioita. Välillä sen on varmaa koko kaupunki huomannu, että on ilman röökiä. Välillä taas tulee kuljettua niin hymyä naama täys ku on itteensä tyytyväinen. Kyllä mä alkuviikolla sanoin yhdelle virkailijalle, että on tullu tota tupakkia vähennettyä ku lopettelen...että hermo on vähän piukeella, heh. Vaik mitä sitä sen kummemmin mielialojaan kukaan on sen enempiä kelleen selittelemään.

Aamurööki on ihan välttämätön kyllä. Saa nähdä, millon siitä pääsen irti. Uskomattomalla tavalla on kyl auttanu toi suggestio-levy jota kuuntelen iltaisin ennen ku meen nukkumaan. Laitoin ämppäriin sen ja on kyllä näppärä levy. Suhde tupakkaan on muuttunu täydellisesti. Ja oon niin ottanut tätä, että pystyn vähentään näin paljon niin sit tulee monesti jo se, että hyi ku se tupakka maistuu pahalta!

Vielä ei oo tullu tarvetta napostella röökin sijaan mitään. Se on se tapa kun suu on tottunu tupakoimaan niin sinne sit tulee tuupattua helposti sapuskaan sen sijaan. Mut sehän on vaan pääkopan juttuja, ei sen painon pitäs nousta vaik röökin lopettaakin. Kattoo nyt sitten. Enpä kyl usko, että tällä kilometrimäärällä mitä tulee liikuttua nii ihan herkeesti paino nousee. Sais kyllä koko ajan sit olla syömässä jotain. Mut aika näyttää.

Toinen päivä on helpompi mitä toinen. Joku päivä alkaa hyvin ni ei oo mitään hermosauhujenka tarvetta. Joskus iltapäivällä näyttää hyvältä, että yks vaan menny. Sit alkaa joku asia nyppimään nii voi voi ku on vaikeeta! Ja se on kumma, miten tää voi olla näin vaikeeta. Sitä miettii koko ajan. Välillä on niin hyvä mieli onnistumisesta ja välillä siitä ei välitä yhtään pätkää. Että ihan sama, nyt röökille.

Iltasin on se kolmas rööki menny tossa kuuden maissa. Nii kyllä on yöt ollu vaikeita. Ei ole viikkoon tullu nukuttua kunnolla. Tietty menis äkkeemmin nää paskafiilikset ohitte jos kerralla lopettais, mut sitten tulee se ratkeeminen helpommin. Joten, näillä mennään.

Hermo on piukeella, mut ehkä se on sen arvoista.
Reilu tunti edellisestä..kyllä on karseeta et ihminen voi olla näin orja jollekin paskalle. Onneks päivät on täys touhua eikä pal tule kotona oltua.
Että sen puoleen hyvältä näyttää onnistuminen. Ja jos miettii, että jos viikon on nyt pystyny kärvistelee sillä kolmella röökillä päivässä (miten ihmeessä oon pystyny?!!?) nii eihän siitä enää paljon ole vähentämistä.
Pitää vaan toivoo, ettei ratkee missään vaiheessa. En jaksa miettii mitää aikataulua kokonaan ilman röökiä olemiselle..sekin orjuuttaa.

Ihan ku multa vietäs puolet vapaudesta ku lopetellen röökiä. Järkyttävää tavaraa!

Ei niinkään helppoa tämä röökin lopettaminen. Ajattelin, että perustan blogin niin on ehkä apua kun voi sinne mennä ruikuttaa omaa huonommuuttaan. Sithän mulla välähti, että tännehän mä voin tulla aina marisemaan, heh.

Täten julistan tämän röökinlopetusvalitus-kirjaseksi.

Voi hyvää päivää.

Tää aika vuodesta on merkillistä. Se johtuu muutaman vuoden takaisesta kokemuksesta ja herättää ihan törkeen ärhäköitä muistoja. Se vie osaltaan pohjaa joululta. Tai ei tietenkään itse joululta mut joulumieleltä ehkä vähän.

Mut mitä välii ku kohta on kattilat täynnä puuroo :P

Hyvin on pärähtänyt käyntiin, vaikka ei mitenkään mun päälle helppo asia ollu noita saada pelittämään. Ja sain jopa toisiinsa linkitettyä niin sehän on multa jo aikast paljon se!

Tervetuloa, tai oikeestaan tervemenoa.

www.kotikakku.nettisivu.org

www.kotikakku.blogit.fi

Joskus tuli tänne näpyteltyä. Nykysin muualle. Voisha sitä tännekin joskus ajatuksiaan pukata.