Hän tulee vastaan ei-mitään ilmein.
Nuori elämänsä on kahlittu vaunuihin.
On vainuissa lapsi, taas sataa lunta.
On tähdet yksin rooleissaan,
kun hän työntää lastenvaunujaan.
Ja kulkee ilman saattajaa.
Hän on ollut joskus nuori nainen.
Käyttänyt aineita spiidistä tinneriin.
Maanantai aamut vain yhtä tuskaa.
Näin eilisen muistot vierellään, hän on herännyt
tuntien kipeää. Yksin jäämisen tunteen häpeää.