IRC-Galleria

Veri valuu vuolaana,
kuin tähti, loistat kirkkaana.
Saat mut voimaan paremmin,
saat mut sortumaan, aina uudestaan.
Siltikin satutat,
muttet sitä tajua.
Vaikka oletkin jo kuollut minulle,
haluan sanoa sinulle.
Anteeksi valheeni,
anteeksi pahat puheeli.
Tarkoitin kyllä mitä sanoin silloin,
tai en tiedä, olin silloin sekaisin.
Nykyään näen kaiken kirkkaammin,
enkä oo voinu ennen paremmin,
ennen kuin nyt.
Avasin silmäni,
näen todellisuuden,
tunnen sen.
Kiitos mun ystävien,
oon melkein onnelinen.
Mulla tulee aina olemaan aukko sydämmessä,
sitä ei täytä mikään,
ei edes veren vuodatus,
ne on mun kyyneleet,
mun suruni,
jotka helpottavat hetkeksi oloani.
Se aukko syntyi menetyksestä,
muttei susta,
vaan joskain paljon rakkaammasta.
Painolasti harteillani,
kuljen elämäni loppuun asti.
Sitä ei poista mikään,
enkä mä osaa edes välittää,
sillä tiedän että kaiken menettää.
Ehkei heti,
mut joskus kumminkin
Ja mitä kauemmin se jatkuu,
sitä enemmän se sattuu.