"Luovutan.Nyt mä luovutan.
Tähän aikaan aamusta mitään
en voi tehdä millekään..
Antaudun.Joo mä antaudun;
Lattialla, pölyssä makaan. Me ollaan niinkuin oltaisiin
ihan unohduttu tähän,
pysähdytty paikoilleen.
Hei, auta vielä vähän: Unohdutaan tähän.
Teen sen, mitä täytyykin - myöhemmin.
Tunnustan.
Joo mä tunnustan. Mulla ei ois tälläiseen varaa.
Varastan sun aikaasi..
Ja tahtoisin, joo mä tahtoisin
viivytellä viimeistä sanaa, ja olla niinkuin oltaisiin
ihan unohduttu tähän, pysähdytty paikoilleen..
Hei auta vielä vähän? Unohdutaan tähän?
Teen sen, mitä täytyykin...;
-Korjaan minkä särjinkin. Korvaan sen ja enemmänkin!-
Vannon.Vannon.Vielä voidaan jäädä tähän.
Paikalleni palaan vähän myöhemmin..
Kuin oltaisi ihan vahingossa tähän
-pysähdytty paikoilleen.
Auta mua vähän; unohdutaan tähän?
-Korjaan kaiken myöhemmin?
Voin vielä vähän, unohtua tähän, pysähtyä paikoilleen...
Jäädään tähän vielä ihan vähän.Teen sen mitä täytyykin,
-mut myöhemmin.."
Joo, kävin seisomassa uunon oloisena eräällä ovella, vaan eipä se auennut mulle..
"On niitä, jotka jäävät
ja toisia, jotka lähtevät,
niin on ollut aina.
Kukin saa valita itse,
mutta on valittava ajoissa,
eikä koskaan saa antaa periksi."
Pikku Myy, -muumilaakson tarinoita-.