Tietenkään... Siis pohdittiin tässä erään ihmisen kanssa aihetta tylsyys ja totesin, että tylsiä ihmisiä ei ole. Siis meikäläisen mielestä... Jokaisessa on jotakin, joka on mielenkiintoista; hyvinkin mielenkiintoista.Siis on totta, että kaikki ei voi miellyttää kaikkia, -joidenkin ihmisten arvomaailma voi olla niiiin kaukana omastasi, että se tuntuu todella vieraalta, mutta ei se silti ihmisestä tylsää tee. Asia, joka omasta mielestäsi voi tuntua suorastaan mielettömältä, voi olla (ja usein onkin) jonkun toisen silmissä hieno, jopa tavoiteltava arvo/piirre.
Yksi ristiriitainen piirre nykyään, siis ihan yleisellä tasolla, on kiltteys. Kun ajattelee asiaa yhtäkkiä ja tuosta vain, niin mitä vikaa kiltteydessä voi olla? Miksi siis kiltteyttä monasti vieroksutaan, halveksutaan, jopa pelätään?
Koska kiltteys on usein naamio. Ja kiltteyden taakse piiloutuvat usein juuri ne pahimmat rikkojat, kuten esim. pedofiilit, narsistit, jopa psykopaatit. Uhri vietellään "susi lampaan vaatteissa" periaatteella, voitetaan luottamus ja sitten: Raadellaan palasiksi.
Toisakseen: Näiden "susien" uhrit ovat usein niitä, jotka ovat kilttejä, -jopa hyväuskoisia-, itsekin. Haluavat uskoa kaikissa ihmisissä olevan jotain hyvää. Ikävä kyllä näin ei ole. Kaikissa ihmisissä EI ole hyvää.
Niin.. Kun oikeasti kiltti kohtaa naamiolla varustetun, on soppa valmis. Sellaisesta kohtaamisesta lähtee eteenpäin jatkamaan matkaansa KAKSI rikkinäistä ihmistä. Kilttikin ihminen ottaa opikseen, eikä enää luota, saattaapa jopa muuttua sudeksi itsekin. Vaikka näin ei kävisikään, niin ainakin sekä kiltti itse, että hänen läheisensä ottavat opiksi ja kun seuraavan kerran kohtaavat ihmisen, joka on (olevinaan?) kiltti, raatelevat tämän ihan varmuuden vuoksi. Eivät uskalla ottaa riskiä, että tulevat itse raadelluksi. Ja toisaalta jopa toivovat, että JOS tämä ihminen on oikeasti kiltti, niin toivottavasti ottaa opikseen, sillä "tuosta asenteesta ei hyvää seuraa"... Ja yksilö, joka olikin ihan vilpittömin aikein liikenteessä, saa osumia ja ihmettelee, miksi. Pettyy kerta toisensa jälkeen ja oppii lopulta suojelemaan kiltteyttään hänkin, eikä uskalla luottaa ja niin oravanpyörä jatkuu...
Mitä siis voi tehdä? Ihan käytännössä kannattaa kyllä suojella itseään ja suhtautua ihmisiin tietyllä varauksella, -opetella tuntemaan ajan kanssa-, mutta kiltteys ei missään nimessä ole huono asia! Jos siis koet olevasi kiltti, pidä siitä piirteestä kiinni! Mutta; myös suojele sitä. Jollekin kunnon annos kiltteyttä voi olla kuin janoiselle lähdevesi erämaassa, mutta toiselle... No, ei helmiä sioille.
