Ratsasteltiin aamulla tutulla porukalla kuusi tuntipollea kesälaitumille Vekkulaan. Herra vuosisadan mäntti (eli ystävämme Mese) käyttäytyi yllättävän asiallisesti, mitä nyt oli könytä turvalleen viimeisessä mäessä (eteenpäin on vaikea katsoa) ja oli vähän mallia jyrä kun mentiin pellon poikki omalle laidunlohkolle.
Ponien onnea on kiva kattoa, tykkäävät sit syksyllä taas tehdä töitä uudella innolla
Hyvin oli muuten J juna-aikataulut kattonut kun se kymmeneltä Jämsästä lähtenyt kapistus jyrisi sillan yli kun oltiin vain 50m ohi siitä sillasta. Extremeä elämään vai miten se oli? :)
