Oon kruisannu pedaali pohjassa vasenta kaistaa,
hetkeks koitettiin oikeelle kahdestaan vaihtaa.
Jarruttaa normaaliin elämän virtaan,
laitoin cruise controlin päälle, koitin kerätä virtaa.
Mut mitä helvettii mä yritän?
Oon koukus vauhtiin, on kohtaloo et tyrin tän.
Bensaa suonissa, maantie kutsuu mun nimee
Voi tätä taakkaa, aah.
Tän matkan voi vetää tääl monel taval.
Välil tuntuu kun ois pulssiton, elämän kovettama.
Silti tänään slovareita mun mankka veivaa,
tuntuu että itse poimittuu maasta ei saa.
Ei, ei mikään mulle riitä, mulle ei!
Ei mikään tunnu miltään enää, ei!
Ei, anna mä meen, anna mä meen!
Mut mä ajoin suhteen lunastukseen,
Jossitella voi, mut takas ei eilistä saada,
ei korjaudu teipil nää haavat.
Teinistä saakka oman reittinsä valkkaa,
silti välil miettii kuka peilistä stalkkaa.
Mä teen sen, mitä mun tehtävä on.
Mä meen, koska mun mentävä on.
Kaikki on sanottu, kyyneleet padottu,
silmistä säihke on kadonnut.
Mä teen sen, mitä mun tehtävä on.
Mä meen, koska mun mentävä on.
Ei, ei mikään mulle riitä, mulle ei!
Ei mikään tunnu miltään enää, ei!
Ei, anna mä meen, anna mä meen!
