IRC-Galleria

Sä aina voi mua ymmärtää.
Oisin ees voinut yrittää,
vaikka joskus tuntuu,
että kaikki on turhaa.
Mä koitin sulle selittää;
"Ei oo järkee jatkaa elämää."
Sä tahdoin olla mulle
syy jatkaa huomiseen.

Mä olin perhonen,
jonka siivet eivät kauas kantaneet.
Mä väsyit kylpyhuoneeseen.
Nyt kun öisin katsot tähtiin
ja sun kasvos siellä nään.
Rakastun uudelleen.

Lisää vaan ruoskalla meikäläisen selkään.

Enhän mie vielä tarpeeks paskana oo. Se, että miulle tärkein ihminen toitottaa jatkuvasti et mie vaa raivoon ja huudan vaikka en tee kumpaakaa, toiseks tärkein käy tekee. Sanoo ettei se merkitä mut miksei kukaan koskaan mieti et miten mie sen voisin ajatella. Kukaan ei taida koskaan miettiä miten mie asiat ajattelen.
Tiedän olevani hieman kovaäänisempi ku "normaalit" ihmiset. Teen asiat vähän kovemmalla äänellä. Oon näistäki asioita sanonu miljoonia kertoja.. Silti mie muka vaa raivoon ja huudan.

Pitäis varmaan rueta olemaan vaa turpa kiinni ja olla tekemättä yhtään mitään, miellyttäiskö se sitte muita ? Öö ei. Sit ne kysyy mikä miulla on ku oon hiljaa ja koitan muita miellyttä.

Näinkö pitäis vaa jonnekki mettään mennä asumaa yksin, pois kaikesta "sivistyksestä" ja kuolla sinne ? Ku ei tästäkään tuu mitään.

Se että oon sairas, tiedostan sen itekki. Enkä saa nukuttua. Ja se paska mitä miun taas niskaan suolletaan saa miut kyllä hieman äreeks etc. mut en mie silti raivoo. Mie tiedän millon mie raivoon ja sen luulis olevan tosi selkeetä miullekki. Ehkä ne ei vaa oo nähny. Ehkä ne ei oo kuullu miun huutavan.

Haluan kuolla. Oikeesti.


Pöydän päällä, tuolilla, naamassa
Osittain joissain laatikoissa
Sekaisin jaloissa pyörii psyykeni
Olen paloina lattialla