IRC-Galleria

Tiedän, että on turhaa vuodatusta, mutta kun ei vaan pysty pitämään enää sisällään tällästä paskaa...

No siis ensimmäisenä asiana mikä masentaa on vanhemmat. Ne ei vaan ymmärrä, että mitä ''hienoa'' (kavereiden mielestä) teenki, piirrän, laulan tai muuta, teen sen vaan, että saisin edes jotain huomiota omilta vanhemmilta. Mutta eihän ne kaveritkaan todellakaan aina huomioi tekeleitäni tai edes moikkaa, joka myös masentaa. Mutta kuitenkin.

Äiti on aggressiivinen ja huutaa nyt enemmän kun täytin vähän päälle kuukausi sitten 18. En saa lähteä koulun jälkeen yhtään mihinkään ja kaikki mihin enää pystyn henkisesti, on näemmä väärin tai kauhea synti. Kun siis olen siinä pisteessä etten kertakaikkiaan henkisesti enää pysty tekemään edes koulutehtäviä, saati sitten keskittymään koulunkäyntiin itseensä. Olen siis toista vuotta lukiossa. Päiväni kuluvat poikaystävän kanssa oleskellessa tai koneella, kun en enää pysty muuhun kommunikointiinkaan. Ulos en saa mennä ja ei mitään muuta edes pysty tekemään, kun on henkisesti niin rasittunut.

Äiti ei anna edes lukion lopputyötä tehdä kun heti sanoo että ''Kyllä mä tiedän ettet sä oikeesti mitään lopputyötä oo tekemässä.'' vaikka kirjotankin täyttä vauhtia sitä. (Kirjoitan novellia). Hän väittää että elämäni pyörii pelien ympärillä ja kavereiden ympärillä. Yksi asia mikä pelottaa on se, etten saakkaan lähteä tapaamaan ulkomaalaista ystävääni kesällä, vaikka se saattaisikin olla ainoa mahdollisuus nähdä hänet. Äitini piti kaikenlisäksi hoitaa opiskelija-asunto asiaa, sillä hän tuntee asuntojen välittäjän ja sanoi, että sellainen saataisiin minulle vuokralle nopeasti ja helposti, halvalla kuukausimaksulla. Mutta eipä ole moneen kuukauteen tapahtunut asialle yhtään mitään.

Kaiken kukkuraksi äiti yrittää väkisin päntätä päähäni, että kesätyöpaikka on PAKKO löytää. Siis mitä ihmettä?! Laitoin ainakin yli 10 hakemusta joista vasta 2 on vastannut kieltävästi, enkä kehtaa häiritä kiertelemällä kaupasta kauppaan kyselemässä, sillä suurin osa kääntää heti takaisin ulos kun mainitseekin ''kesätyöpaikka''.

Kaikenlisäksi isäni ei edes puutu näihin asioihin, sillä häntä vaan ei tunnu kiinnostavan, että suoraansanottuna seison kielekkeen reunalla mielenterveyden kanssa. Psykani kanssa olen tästä puhunut paljon, mutta ei tunnu auttavan, kun kotona olot pahenevat hetki hetkeltä. Pelottaa vaan, että menee järki ja joku päivä tulee satutettua itseään pahemman kerran ja peruuttamattomasti.



Toisena asiana on se, että päätäni särkee koko ajan, siis ihan koko ajan. Sama vatsan kanssa, vaikka se ei johdukaan psyykkisistä syistä, kun se on kipeä vaikka kuinka iloinen olisinkin. Lääkärit eivät suostu vatsaa enää edes tutkimaan ja se masentaa. Päänsärky on lisääntynyt viimeaikoina ja välillä tuntuu, että koko keho pettää alta kun jomahtaa oikein kunnolla. Korvaakin särkee paljon, veikkaan korvatulehdusta kylläkin, mutta epäilyttää se, että toinen puoli päästä on kipeä samalla, ja päänsärkyjen mukana tulee isompia ja isompia jomahduksia.

Mistä tuollainen mahtaisi johtua? Siis tuo päänsärkyhomma. Se, että se jomauttelee ihan yhtäkkiä niin, että meinaa taju mennä.

:/