IRC-Galleria

Tahdon tulla sen arvoiseksi, että voin elää jonkun toisn vuoksi. Vaikka olenkin joskus vähällä lannistua, en anna periksi, sillä tahdon, että kerran joku voisi pitää minua sen arvoisena. Täytyy vain elää itsepintaisesti. Olen varma, kun vain jatkaa röyhkeästi elämäänsä, saattaa joskus kohdata jonkun, joka tahtoo päivällistä juuri minun kanssani, enemmän kuin kenenkään muun.

Syvällä sisimmässänne varmasti......teette kaikkenne löytääksenne syyn, jonka vuoksi olette syntynyt. Sillä en usko, että kukaan tuntee tuota syytä syntymästään asti. Syy, jonka vuoksi on syntynyt. Syy, jonka vuoksi on olemassa. Ehkä jokaisen on itse päätettävä ja määriteltävä se. Se saattaa olla epäselvä, epävarma......ja vaikeasti määriteltävä...toisinaan sen helposti kadottaa. Mutta niin kauan kuin elää, niin tahtoohan sitä löytää elämälleen syyn...minäkin tahdon löytää sellaisen. Ja kaikkein mieluiten jos se vain on mahdollista.

Ehkä olisi ollut parempi, etten olisi koskaan edes syntynyt...sille, että olen syntynyt tällaiseksi, löytyy tuskin yhtään syytä. Ja vaikka uskoisinkin, että sellainen on, kadottaisin sen varmasti heti. Ja silti minä vain jatkan elämääni. Tunnen itseni todella röyhkeäksi...

Ei teillä tarvitsekkaan olla rohkeutta moiseen...! Ei ole väliä, vaikka olisittekin hieman röyhkeä...! Ihmiset itkevät, ovat huolissaan ja iloitsevat juuri siksi, että ovat elossa! Olemassaolon syy...syy sille, että olemme......syntyneet tähän maailmaan...

Edelleekin pidän lukkojen takana vaikeat tunteet, joita en halua tiedostaa. Niin ei saisi jatkua.

Älkää tuomitko minua. Älkää päättäkö noin vain, mnkä arvoinen olen ja pilkatko.

Tulen varjo loistaa kylän yllä...sen valossa nuput aukeavat yhä uusiksi lehdiksi.

Missä lehdet lepattavat...siellä myös tuli palaa...

Juuso oli ollut lataamossa useita kuukausia ja vaikutti siinä määrin hyväkuntoiselta, että ylilääkäri suunnitteli hänen kotiuttamistaan. Niinpä hän kutsui juuson luokseen.
- Jos minä nyt päästän sinut pois, niin mitä teet ensimmäiseksi?
- Mä rakennan ritsan ja tuun sitten tänne takaisin ja ammun kaikki ikkunat paskaksi. Siihen Juuson poispääsy tyssäsi. kului taas muutama kuukausi ja ylilääkäri ajatteli, että Juuson voisi nyt päästää kotiinsa. Hän kysyi taas, mitä Juuso tekisi ensimmäiseksi siviiliin päästyään.
- Mä isken likan.
- Niin sitä pitää, ylilääkäri innostui. Entäs sitten?
- Mä otan hotellihuoneen ja vien sen likan sinne.
- Mainiota! Ja sitten...
- Mä riisun siltä housut. Housuista mä irrotan kuminauhan ja rakennan siitä ritsan. Ja sitten mä tuun tänne ja ammun kaikki ikkunat paskaksi.

- Nyt on edessä leikkaus, lääkäri totesi Villelle.
- Ei tule kuuloonkaan, Ville karjaisi. Mielummin vaikka kuolen.
- Eipäs nyt hermostuta, lääkäri sanoi. Leikkaus ei sulje pois sitäkään mahdollisuutta.