IRC-Galleria

Buffy peli tuli, kuten myös Spike ja Tales of vampires sarjakuvakirjat. Nyt miuta ei sitten saakaan kiinni kuin Ps2:sen äärestä tai lukemasta.

Kaksi viikkoa.. Sen jälkeen muutto Vantaalle. o__o Jännää.
On hiukka outo olo, ei tunnu yhtään siltä, että kohta on kesäloma.
No, onhan meillä vielä ysien tanssit ja luokkaretki. Ja kyllä, mie tanssin. =)
~~

Joudun maksamaan ruokani ja vuokran tämän kuukauden ajalta, minkä vielä asun kotona.
Syytä ette ikinä arvaisi, joten kerron sen. Tapeltiin voileipäkakusta, sen tuloksena tämä kaikki. :,DD

Edit: En joudukaan. =) Mutta paras riita ikin.

Gabriel sanoo:
xxD helppolaukustumaan
Gabriel sanoo:
laukaustumaan
Gabriel sanoo:
prkl
Gabriel sanoo:
mite se sana menee
Gabriel sanoo:
laukeamaan
Gabriel sanoo:
haha
Gabriel sanoo:
keksin sen
Lestat sanoo: ..

Ei saakeli että oli hyvä keikka, mutta mitä muuta Klamydialta nyt voikaan odottaa?
Kemppaista ei sitten tullut, mutta sen korvasi yksi lentävä lause, jonka paikalla olleet kyllä tietävät. (Muistamisesta ei sitten puhutakaan mitään, oli sen verran huuruissa porukat. =D)
Ja paskat. En ala tekemään mitään selontekoa, lähen nukkumaan tän niskakivun helvettiin. Yöt. \,,/


-Piti pikkusen vaan kallistaa, mut se kääntyi väärinpäin, se kääntyi väärinpäin

Mie:
Meidän pikku välkky

Toinen osapuoli:
olen kuin einstein

Mie:
Päässä välähtää nopeemmin kuin lili räksyttää sekunnissa

Toinen osapuoli:
xxD

Toinen osapuoli:
jeh

Toinen osapuoli:
no mut, eikse ois aika nopeesti?

Toinen osapuoli:
AHAA sarkasmia

Toinen osapuoli:
-_-

Toinen osapuoli:
douuu

Mie:
*Paskasesti nauravia hymiöitä*

Toinen osapuoli:
shyss

Kannattaa juoda pelottavia juomia jotka sisältävät kofeiinia ja jotakin muuta piristävää mömmöä. (Ei normeja energiajuomia)
Aamulla pitäisi lähteä junaan ja herätys on seitsemältä, ei nukuta yhtään. Ei voi sille mitään. Valvoskellaan jonkin aikaa ja odotellaan.

Yhden aikaan olen huomenna vantaalla Tiksissä ja siitä suoraan Korsoon ja sitä myötä kaupungille ostelemaan vielä viimeisimpiä Coniostoksia. Kaupungilla hillutaan jonkin aikaa Pian kanssa ja sitten Jessi ja Janni liittyy seuraan.
Korsossa menee se yö sitten ja aamulla aikasteen lähdetään kai jonkun tyypin kyydillä Traconiin. :,DD Säästetään junaliput siihen suuntaan. Kiva päästä näkemään porukkaa. =)
Miuta tosiaan saa tulla repimään hihasta, tosin saatan raiskata, sitoa käsirautoihin tai tehdä jotakin muuta kivaa.

Mutta nyt en saa mitään järkevää tekstiä aikaiseksi. (Ette leikisti huomaa) joten.. Lopetan. xp

ps. Uudet hiukset \,,/

En pystyny käsittämään sitä. Koko tapahtuma oli pelkkää myrkkyä itselleni, juuri sellaista myrkkyä, joka lamaannuttaa jokaisen elintoiminnon. Vartaloni oli kuin kahlehdittu paikoilleen, raskailla, verestä punaisilla olevilla raudoilla. Ja se veri oli minun sydämestäni.
Hengityksesi tuntui minun kasvojani vasten yhä, vaikka siitä oli varmaankin jo viikko kun viimeksi olit luonani. Nyt olit muualla, sen toisen luona. Sen toisen, joka oli sinulle kuin kevät henkäys ja minä taas talven kylmin ja tappavin pakkanen. Yritin nousta ylös mutta sinun jo katoamassa oleva rakas, niin kipeä tuoksusi pakotti minut olemaan aloillani. Riutumaan. Riutumaan, koska olit löytänyt paremman kuin minä, sellaisen ihmisen, joka pystyi antamaan sinulle kaiken minkä halusit. Minä olin ollut vain leikkikalu. Ja leikkikalu viskataan nurkkaan heti kun on saatu tarpeeksi. Piiskaavilla lauseilla, kylmällä, tyhjällä katseella.



Mies lojui maassa kuin unohdettu vanha roina, sellainen, mille luultiin ettei olisi enää käyttöä. Vartalossa oli syviä lovia joista pulppusi yhä sakeaa, punaista elämän nestettä. Mustelmat ja muut ruhjeet paistoivat vaalenneelta iholta kuin auringon ensimmäiset säteet, luoden hyvin vahvan kontrasti eron. Se, mikä oli ennen ollut malliesimerkki muille hyvyydessä ja komeudessa, oli enää vanha haalistunut aave.
Hänen edessään seisoi pitkä olento kasvoillaan armottoman sadistinen virne. Olennon kynnet sivelivät omaa ihoaan ja pitivät raastavaa ääntä upotessaan syvemmälle ihokuoreen. Ja aina iho uusiutui. Tämä tuntematon laskeutui polvilleen, jotta pääsisi miehen tasolle ja kuiskaamaan kolkolla äänellä kivuliaita lauseita. Luurankomainen pää alentui kerta kerralta enemmän miehen korvaa kohden, tai sitä kohtaa missä ennen korva oli ollut, ja lipaisi kielellään verivanaa. Se kaikki oli kuin hidastetusta filmistä, epätodellista ja piinaavaa.
Huutoakaan ei kuitenkaan kuulunut, mies, Mike, oli kuluttanut kaiken energiansa ja nyt loputkin henkäykset sielusta olivat katoamassa olentoon, punaisena virtana.
"Nautitko sinä tästä? Nautitko siitä, kun palaat meidän muiden pariin? Ja väitätkö, että luulit voivasi syrjäyttää kuoleman? Hänellä on suunnitelmia varallesi enemmän kuin on tarvis." Demonimainen olento aukaisi kitaansa kuin käärme, jokainen nikama venyen valtavasti niin, että suu oli aivan kuin pimeä, piikkinen luola. Enää se ei jaellut pitkittäviä kertomuksia eikä muutakaan, se antoi lopullisen menopassin syvään kidutuksen kuiluun. Hyvästi herrasmies, pidä hauskaa helvetissä.



Katselin, kuinka nukuit syvää, kaunista untasi, tietämättömänä mitään maailmasta.
Luomesi värähtelivät vain hitusen ja kertoivat, että olit menossa kimmeltävässä ja upeassa laaksossa kaukana jossakin. Siellä olit vapaa tuskistasi. Olithan? Uskoin ainakin niin.
Siirsin kättäni pehmeisiin hiuksiisi ja hyväilin niitä rakastavasti, kasvoillani haikea hymyntapainen. Olit niin sanoinkuvaamaton,tarujen yksisarvinen täällä synkässä maailmassa, jossa ilkeät olennot raatelevat katseillaan ja kynsillään. Mutta siltikin olit vain ihminen. Heikko sisältä ja ulkoa.
Hehku ihollasi oli vielä hieman näkyvillä, mutta se himmeni vähä vähältä. Aivan niin kuin peili, joka näyttää sydämen lyöntien hidastumisen. Niin juuri oli käymässä. Puhdas ja tahdonvoimaa täynnä oleva sydämesi oli antamassa periksi. Periksi sellaiselle, jota kutsutaan syöväksi.
Minun katseeni oli jumiutunut, pystyin näkemään ainoastaan sinut. Kapeat kasvosi, ohuet vaaleat huulesi, rauhalliset piirteesi. Kaikki ne asiat, mistä olimme joskus iloinneet ja surreet yhdessä. Nyt ne jäisivät elämään ainoastaan mieleeni leijuvana, hopeisena pilvenä. Oliko lähtösi pakollista, miksei maailma ollut reilu ja antanut noin nuorelle ihmiselle elinaikaa?
Mutta niinhän se oli, surullinen todellisuus iski aina lopulta. Monesti liian varhain. Enhän ollut edes ehtinty hyvästellä kunnolla..
Viimeisimmätkin lihaksesi antoivat periksi, huulesi aukenivat pienesti raolleen ja aavistuksenomainen henkäys päätyi huoneeseen. Se viimeinen henkäys, kun ihmisen elämä katoaa ja jää pelkkä tyhjä kuori jäljelle.
Kyynel valui poskeani pitkin kasvoillesi, niin rauhallisille. "Hyvää matkaa rakas..Tulen perässäsi kun aika koittaa.."