IRC-Galleria

IpaNapa

IpaNapa

is it true ? :'(

runoja mun Keskiviikko 11.10.2006 14:52

Oot tärkein, oot rakkain
En sua halua menettää
ja sotaa pienestä riidasta kehittää
Oot mun paras kaveri, paras veli ja mun elämän valo
Ollaan tunnettu vauvasta
Jaettu ilot, jaettu surut
naurettu ja itketty
Oot mun lakas esa
eletään yhdessä kesä
tai kaks
tehään maailma paremmaks
Oot mun sydämmessä ja mielessä nyt ja aina <3<2+1
tää on esalle.. <3 esa on maailman ihanin ihminen.. <3


Sun kanssa on naurettu ja itketty,
sun kanssa on ilot ja surut jaettu
oot ihana ihminen, ihminen jota rakastan
ihminen jota tarvitsen ja ihminen jota en halua unohtaa
jos oot onnellinen mäkin tuun onnelliseks,
jos sua suru ravistelee mäkin tunnen surun
jos suhun sattuu mäkin tunnen kivun
sun seurassa on helppo olla
voi vaan istua ja rentoilla
Kun oon sun seurassa en tarvii sanoja en tehdä
ihmetekoja
Tahdon lähettää sun elämäään enkelin
enkelin joka on suojellu muakin kun oon sitä tarvinnu,
lohduttanu jos suru on meinannu mut musertaa
iloinnu mun kanssa elämän pienistäkin asioista
ja ollu lähellä kun on ollu yksinäistä ja synkkää.
Tuon enkelin haluan sulle lähettää ja onnea toivottaa.

>


tän kirjotin mun pikkuselle, mun tytölle..<3 josta välitän ja josta tuli tosi läheinen mulle viikon aikana mitä oltiin riparilla... Wonne oot rakas <3<3 nyt ja aina <3


Suhun vasta tutustuin
sun ystävällisyyteen ihastuin
Miks sun pitää nyt jo lähteä?
Ihana luontees meren taakse kätkeä?
Olet ihanin tyttö maan päällä
eikä meillä voi olla niin hauskaa kun et oo täällä
Mun sua ikävä tulee
ja tiiän sua rupeen suree
Olet mulle tosi tärkee ja rakas
Onneks tuut jo melkein kohta takas>


Rakas ystäväni muuttaa Espanjaan 2 kk:ksi ja kirjoitin tämän hänelle. <3 terhi <3
toi on siis terhille..<3 terhi on mun raks..<3<3<3

Taas tapeltiin turhasta
Täähän käy jo melkein itsemurhasta
Jos mua ei ois
Kaikki turhat riidatkin ois pois
Ja kellään ei paha olo ois
Maailma parempi paikka ilman mua ois
Voisin vaan kadota pois

Mennä taivaan kotiin
ja saada rauhaan kotini sotiin
>


turhat tappelut ja riidat ei oo kivoja. tää on mun äitille... :( </3

Aina sydämmessä!
Olin kuusi vuotias kun sen tajusin. Isä ei oo matkalla eikä isä enään ikinä tuu takas. Tajusin että isä on kuollu.
Yhdeksän vuotiaana sain tietää paikan ja tavan jolla isä oli kuollut. Kun luin nuo kaksi asiaa paperista en voinut välttää
kyynelten tulemista ja siksi juoksin pois kotoa. Uskalsin pysähtyä vasta kun olin kouluni pihalla. Sielä istuin ja itkin.
Tuon päivän jälkeen en enään koskaan ylittänyt kouluni edessä olevia valoja kun ne olivat punaisella. En halunnut kokea samaa kun mitä isäni oli kokenut
ennen syntymääni. Kului aikaa ja tuli hetki jolloin piti hakea rippikouluihin. En halunnut en uskonut, etttä voi olla suurempi voima. EI se "suurempi" voima olisi
antanut isäni kuolla, isän jolla on neljä pientä lasta ja vaimo. Kuitenkin laitoin hakemukset rippikouluihin sillä halusin päästä kummiksi. No sitten loppujen lopuksi päädyin Sopukka 3 ryhmään. Tunsin osan rippiryhmästäni ja ajattelin että viikko kuluisi nopeasti kunhan vaan tekisi kokoajan jotain.Ensimmäiset kaksi päivää manasin itseäni ja mietin syitä miksi edes lähdin leirille. Olisin halunnut koko rippikoulun olevan jo ohi en jaksanut enään Jeesustella yhtään enempää. Kolmantena päivänä meillä oli aiheena synnit ja samalla kuolema pappimme kysyi pystyykö kukaan tappamaan ihmistä mistään hinnasta. Minä viittasin ja sanoin, että voisin tappaa milloin vaan sen ihmisen joka tappoi isäni. Tuon lauseen jälkeen ajatukseni ruoesivat harhailemaan ja minulle tuli paha mieli. Kun oppitunnit loppui lähdin kävelemään huoneeseeni, kun ei ollut fiilistä jäädä pelamaan pingistä. Kun olin jo melkein huoneeni ovella Petra tuli ja kysyi haluisinko jutella ja onko kaikki hyvin. Sanoin että haluan mennä vain nukkumaan en ollut oikeen juttutuulella. Päivä meni minulta täysin ohi kun olin niin ajatuksissani. Iltapalalla halusin päästä nopeasti pois. Join vain lasin vettä ja lähdin pihalle. Istuin penkille ja katsoin taivaalle. Siellä näin pilven joka oli seurannut minua koko elämäni ajan. Ajattelin:- Isi on tullu mun luo. Lämmin tunne valtasi minut ja hetken olin omassa vaaleanpunaisessa maailmassani kunnes Petra "herätti" minut kysyen haluaisinko nyt jutella. En olisi halunnut mutta tiesin etten voisi juosta tilanteesta poiskaan koko leirin aikaa. No suostuin sitten. Juttelimme Petran kanssa tuon suostumisen jälkeen monta tuntia loppuleirin aikana ja leirin mennessä eteenpäin en olisi halunnut edes lähteä ja olin tajunnut että Taivaan isi pitää mun iskästä huolen ja että isi pysyy aina mussa. Mun ajatuksissa ja Mun SYDÄMMESSÄ.>


Toi kertoo siitä että mä välitän mun isistä yhä edelleen vaikka en oo sitä koskaan nähny... R.I.P Esko 23.03.1961- 4.11.1988


siin on vähän mun rakkaille ihmisille kirjotettuja runoja..<3 ootte aina mulle tärkeitä..<3<3<3

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.