Tuleeks teille koskaan ton otsikon mukanen tunne? Sillei et teiän kohalle sattuu tai sit ite luotte jonkilaisen leffatilanteen? Mä tykkään luoda itelleni sellasia. :3 Se tekee elämästä palkitsevampaa. Suosittelen.
Muutamii omii leffatilanteita (joissa mul on kuulokkeet korvilla, koska taustamusiikki kuuluu leffatilanteisiin):
-Aurinko laskee ja luo pitkiä, tummia varjoja puista yms. Mä istun yksinäni koulunpihalla, hiukset heiluu kevyesti taaksepäin. Kiikun vanhassa keinussa, ja tuntuu et aika on pysähtyny. En kuule autoja, en lentokoneita... Vaan musiikki. Niinku elokuvissa. Tuijotan eteenpäin ja huokaan, nojaan leukaa kämmeniini. Istuin siinä ehkä 20 min, kiikkuen vaan pientä liikettä, kuulematta ees sen keinun natinaa.
Sen hetken musiikki: http://www.youtube.com/watch?v=TmFi2snLr7o
-Seison keskellä golfkenttää, jälleen yksin. Tuuli tuivertaa kasvoihin ja jalat hautautuu paksuun lumivaippaan. Taivas on tummanpunertavansamea.
Silloinen musiikki:
http://www.youtube.com/watch?v=cPBX5vvXYBM
http://www.youtube.com/watch?v=Lcisn2GJYlw
http://www.youtube.com/watch?v=vBaZFRzAwDY
-Tää tapahtu tänään, yks parhaista kaikessa yksinkertasuudessaan :D Eli, olin taas harhailemassa jossain, ku lumi oli päättäny houkutella mut ulos. Ja unohin mennä nuorteniltaan. No mikäs siinä. Lähin siis kävelylle ja matkan loppupuolella sitte mp3 alotti yhtäkkiä
soittaa http://www.youtube.com/watch?v=-H5WZ1q1lZA&feature=related <--- tota.
Saavun katulampun alle. Hiljanen, luminen tie. Mä nostan katseeni ylös katulamppuun. Jopa tuuli pidättää hengitystään... Suuret lumihiutaleet leijailee hiljaa mun ripsiin ja nenänpäähän. Jälleen tuntuu ku aika olis pysähtyny täydellisesti. Jatkan kohta kävelyä... Elvis lauleskelee taustalla... Kattelen taloja... Rouva vie kipasten roskapussin ulos, vanha mies istuu ikkunansa ääressä juomassa kuumaa kahvia... Ja tumma taivas tiputtelee huuruisia kyyneleitään niiden talojen katoille ja mun päälle. Kuljen ohi ulkovalojen, valaistujen huoneiden, ja kävelen katulampulta katulampulle... Ja Elvis soittaa taustalla, kertoen mulle, ettei tätä hetkee tarvi kiirehtiä. Elämä tuntuu paljon helpommalta. Hymyilen maailmalle ja pyyhin mielestäni kaiken pahan. Jokainenhan on oman onnensa seppä... Musta tuntu että mä opin juuri takomaan. Ja niin pysyin ulkona vielä vähän pidempään.
Kertokaa toki jos teille on tapahtunu jotain leffascenejä... ja mikä musiikki siihen sopis, jos ei sillon soinu mikää. :>