Haluun muualle.
Viikko sitte mä olin viel lähössä britteihin vuodeks.
Sanoinhan joskus aiemmin, että haluun sinne, no päätin sitte kolme viikkoo sitte että lähen vaihtariks.
Mun pää oli yks iso sotku.
Pärjäisinkö? Riittäskö rahat? Entä jos sattuis jotain? Entä kaverit?
KAVERIT. Ei helvetti mua masens ajatus vuodesta ilman niitä.
Ja ku en kumminkaan oo ainoo joka olis vaihtariks menossa...
JA KUN EN EDES MENE.
Nii.
Vittuku iskee reality suoraa niskaan.
"Sä saisit korkeintaan pari tonnia hankittua ens syksyyn mennessä"
Niin. Ja ku siihen uppoo joku 10 tonnia.
Nyt mua väsyttää, että mua väsyttää.
Kokeet muuten ohi. Helpotus. En mä osaa stressata mitään kokeita, en oo koskaan oikeen osannu stressata koulua millään muotoa. Mut silti, hassu kuvitella ettei huomiseks ookaan mitään mitä PITÄIS lukea/tehä ja siis näin. Tai joo on, palkkalappu (mäoon niin tyhmä ku en hoida sitä) mutku siin on joku et ku se nyt on jääny ni... Arghh.
"You just call out my name, and you know, wherever I am, I'll come running to see you again... Winter spring summer or fall, all you gotta do is call, and I'll be there, you've got a friend..."
Hyvää pääsiäistä.