IRC-Galleria

Mitähän me tässä elämässä oikeen haetaan?
Rakkautta? Ei, en usko. Se tulee tavallaan sivutuotteena, ja mikä ironisinta, vaikka se on sivutuote, ilman sitä ei pärjää.
Hyväksyntä vois olla yks hyvä vaihtoehto, muttei sekään oo ihmisen perimmäinen päämäärä.


...

Me siis vaan hengataan täällä
Muuten vaan
Ja koitetaan keksiä juttuja joista tykätään.

Löydetään ehkä joku mukava ihminen vierelle
Sellanen jota voi pitää kädestä kiinni ja pussata jos siltä tuntuu.
Sellanen jonka vieressä voi nukkua ja kaikkea muuta
Ja joka kuuntelee.

Koitetaan päättää "mitä meistä tulee isona".
Opiskelu, opiskelu, opiskelu. Siihen kuluu vähän turhan paljon aikaa nuorten elämästä, ihmisen hetkestä jona se tuntee asiat vahvimmin. Aikuisena sitä vähän.. höyrystyy.



Tiedättekös..
Joskus mä jään miettimään, että miks mä vaivaan päätäni tällasilla.
Mä oon vasta 15.
Se on ihan ÄLYTTÖMÄN vähän. Ihan mielettömänälyttömän vähän.
Mä en tiedä mitään.


Silti väittelen yhtä sun toista, heittelen ilmaan ajatuksia ja esitän ne oikeina.
Toivon, että näiden merkintöjen lukijat osais myös ajatella asioita omilla aivoillaan
-ei niin että mä teitä epäilisin-
mutta kuitenkin, kaikki tää täällä on vaan yhden mielen tuotosta. Yhden viisitoistavuotiaan, epävakaan, vainoharhaisen ja hyväuskoisen mielen tuotosta.



Nyt tuli sellanen fiilis että geez. Do it, do it, hävitä koko viesti koska tässä ei taaskaan oo mitään järkevää asiaa.

Mulle käy useimmiten niin, että kun mulla on OIKEESTI jotain sanottavaa, se jää sanomatta.
Ja sitten tuun tänne ja rupeen kirjottelemaan kaikkea niin randomia ettei mitään rajaa
Ja väitän että se on tärkeeki juttu.

Mitähän oikeasti hienoa täällä on?
Jaa-a. Tiedän sen verran, että mun kirjottamisen taso on laskenu. Harjotuksen puutetta. Aion tosin saada vanhat taidot vielä takasin, sama juttu piirtämisessä. Tänään viimeistään ymmärsin, että pystyn todella ilmaista itseäni silläkin lailla.



HASSU JUTTU.
Alku tälle tekstille, miks mä tänki jutun kirjotin, johtu siitä, että eksyin lukemaan BB-Nikon galleriapäiväkirjaa.
Luin sitä ja melkein itkin
Koska pystyin samaistumaan joihinkin fiiliksiin niin hyvin.
"Tää on jonkinlaista terapiaa mulle" se kirjotti, tai jotain vastaavaa.

Aivan.

Siitä tuli sitten inspis.
Teki mieli kirjoittaa fiiliksistään yhtä avoimesti kuin se.
Tuskin pystyn siihen koskaan, oon yhä liian epävarma ja itsetietoinen.
Mutta mä yritän


Ja siitä on hyvä lähtee.



~