IRC-Galleria

"Ihmiset lähtevät ulos ja löytävät poika- tai tyttökaverin. Kun he ovat olleet pari vuotta yhdessä ja saaneet lapsia, äiti menee töihin ja isä kaupungille etsimään vielä yhden tyttöystävän."
-Robin 8v.


"Kun on saanut poikakaverin, lähdetään elokuviin ja saadaan lapsi."
-Sandra 7v.


"Minulla on vain yksi tyttökaveri, mutta yritän löytää koko ajan niitä lisää."
-Kristian 7v.


"Silloin kun kositaan, mennään polvi-istuntaan ja kysellään haluaisiko joku naimisiin."
-Rasmus 8v.


"Jos poikakaveri ei halua erota, pitää tapella kovasti. Kyllä se ero tulee."
-Jannie 8v.

Tajusin tänään jälleen jotain... Nimittäin sen, että.

1) Mä oon joskus kauhee ihminen. Ja mullaki on ongelmia. Ja suuriaki sellasia. Mutta mä en vaaan... Ota niitä vakavasti? Tai jotain tollasta... Miten sen nyt kukin ottaa, onks mun elämänasenne perseestä vai täydellinen... Musta se ei oo kumpikaan :p Ja kylläkylläkyllä. Olen myös ylimielinen... Mut se ikäänkun... Huoh. Kulkee suvussa. u_u''

2) Vaikka olis miten hiljainen ihminen tahansa kyseessä, ja epäsuosittu, ja tollasta. Niin se ei voi olla kovin kamala tyyppi, jos se kulkee kaikkien katseista riippumatta ala-asteikäsen pikkusiskonsa kanssa kotiin. :)

3) On vain kahenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka on sisältä ehjiä, ja niitä, joiden sydämessä on säröjä tai se on rikki.

Eräs neronleimaus eräänä neljäkymmentäviitisminuuttina, yhdestoista helmikuuta vuonna kaksituhattakahdeksan.

Pai Ippuneiti.

Juokse mun luo
Mä otan sut kiinni
Kaadu mu vasten
Mä tartun sun käsiin
Ja pidän kii
Enkä päästä irti
Kato mua
Itke kaikki suru pois
Kuuntele
Kun mä sanon sulle
Että mä rakastan sua
Oon rakastanu ensi hetkestä lähtien
Sä oot mun aurinko
Sä oot mut raikastava sade
Sä oot mun kukkanen keskikesällä
Ja lumihiutale jouluaattona

Sä oot syy
Jonka takia mä jaksan nousta ylös joka aamu
Sä oot ihminen
Jonka ansiosta mä voin olla onnellinen
Mä rakastan sua niin paljon
Sä oot jotain
Minkä takia kannattaa elää täysillä.<3

Hold me in the pouring rain.

" You know... I really love you", the girl said and smiled.
" I know." The boy answered. The girl didn't see the coldness in his eyes.

' I'm falling deeper and deeper in love with him... And I'm jealous of that girl who knows him better. I want to be the closest person to him, the one who knows him the most. I wanna know all about him.' The girl thought. She didn't know what was coming.

" Hey..." she started.
" Yeah?"
" You said we shouldn't lie to each other, right?"
" Yeah."
" I'll never lie to you. SO please don't lie to me, ok?"
" Yeah"

' Maybe I'm too insecure asking this kind of question, but...'

" Was there anything between you and that other girl?"
The boy didn't say anything. The girl stood up and looked at him.
" Hey?... Why won't you answer?"

The boy was still all quiet. The girl started feeling uneasy in her heart.
The boy turned his face away and looked to the floor.
And the girl realized what it meant.

The boy didn't love her anymore.
Maybe he hadn't loved her even in the first place.

" What is this? You've got to be kidding... Why are you doing this to me? Why are you-"
" Shut up! Just shut up, I..."
" Please, tell me... Why..." the girl said and didn't even try to stop her tears.
" You have to understand... We are not meant to be! We have no future!"
" But I... I believed in you! I LOVED you!!"
" Didn't I say shut up?!"
" But I love y-"
" WELL I DON'T LOVE YOU! I HATE YOU! I hate you the most!!"

The boy ran off the girl's house, and never came back. The girl didn't move in twenty minutes. After that, she collapsed to the floor. She buried her face in her hands and cried the night away. She woke up in the morning, feeling empty.

Empty and lonely, like a little rose in the deep ocean of miseries.

Ahah, mul oli päiväl kauheesti asiaa. Vaan eipä oo enää~ koitan muistella. ainii. nyt muistan.!


Mun päivä:

Astun kulkevien pyörien yläpuolelle, nukuttaen itseni ohi viliseviin valoihin, huutavat äänet käy joka hengenvedolla lähemmäs. Naurua, kuulen myös pieniä huokaisuja.
Koen tapaamisen tulevaisuuteni sekä menneisyyteni pahan kanssa. En kuitenkaan ole kauhuissani. Ei minua pelotakaan; se on vain pieni paha. Hetken näen vain tuomitsijani kasvot ja uupuneet silmät.
Kuljen omenan johdattamaa polkua luokse tuhansien sanojen, jotka vajoavat päähäni kuin harmaa esirippu. Pian jatkan loputonta taivaltani ohi muistojen ja tuoksujen.
Saavun risteykseen. Selviän kuitenkin ratkaisusta, mutta se ei ole lopullista. Myöhemmin perin kurjan ja masentavan palkkioni, jonka kanssa viiletän jälleen ohi lukuisten universumin osasten.
Löydän tieni muurahaispesään. Tunnen olevani vain tiellä, ja seison oudolla maaperällä.
Olen väsynyt kulkemaan, hellitän ja lennän läpi maailmankaikkeuden.
Pääsen miljoonien salattujen tietojen lähteelle ja aloitan kohtaloni kirjoittamisen...
Ja siinä samassa saavutan tämän sekuntin.


Okei. Kuka osaa nyt kertoo mitä oon tänään tehny? :D On se jännä se kyky tehä kaikesta mahdollisimman monimutkasta ;) haluutteko tulkkauksen?


Mun päivä:
(TULKKAUS)

Herään ja nousen kohta bussiin. Meinaan nukahtaa. Koulu lähestyy. Oppilaita. Käyn hammaslääkärissä. Kun se tekee tarkastusta, nään vaan sen kasvot. Kammosin pienempänä hammaslääkäreitä, mutta nyt tajusin pitäväni siitä (outo masokisti olen kyllä). Kävelen ruokalasta yhteiskuntaopin tunnille ja omena vierii mun vieressä. Pääsen koulusta ja kävelen bussille tupakkapaikan ohi. Saavun kotiin, kotona kireä tunnelma. Päätän livistää ja myöhemmin saan kuunnella jotain vielä pahempaa. Mennään kauppaan (=muurahaispesä). Törmäilen koko ajan vahingossa ihmisiin. Mul on kengät joita en yleensä käytä, koska korkkarit vien suutarille. Jalkoja väsyttää lopulta, ja matkustan autolla kotiin. Teen ruokaa ja avaan sen jälkeen koneen. Alotan tän kirjottamisen. Ja sitte ollaankin jo siis nykyhetkessä.


Ei sen kummosempaa. :P kuvittelitteko jotain elämää suurempaa?

Mietin usein, mikä olet.
Miksi olet siinä, vieressäni, eikä kukaan muu näe?
Ja kun itsekin katson, huomaan, että olet poissa…
Yllätyn kerta toisensa jälkeen.
Mietin, olenko sekoamassa?
Ei, ehkäpä näen harhoja? Hallusinaatioita…?
Mutta kun suruaika koittaa,
ihmiset itkevät yhdessä toisten vuoksi,
verenvuodatuksen vuoksiÂ…
Tunnen surun painavan rintaani,
tunnen raskauden ja ilottomuuden.
Pelon.
Sitä on ympärilläni… Sitä on kaikkialla.
Sitä käytetään hyväksi… Minäkin tartun siihen.
Uskon vääriin asioihin…
Tunnen menettäneeni toivon ihmeelliseen maailmaan.

Kaikki oli pirstaleina,
miljoonana tuikkivan vaarallisena sirpaleena jalkojeni allaÂ…
Kunnes näin hymyilevät kasvosi jälleen.

Katsoit minua, ja näin taas valoa.
Näin sinut ja valoa… Ymmärsin.
Olin miettinyt, mitä se tarkoittaa?
Niin vaivattu sydän… Olitkin oma enkelini.
SuojelusenkeliniÂ…
Ilman sinua en olisi selvinnyt.
Kaikki valkeni kuin uusi aamunkoitto ilman huoliaÂ…
Olit täällä, minun vuokseni, jotten olisi yksin, en koskaan.
Ja sen tähden olen voinut pitää huolen siitä etteivät muutkaan ole…
Toisella kädelläni silitän hätää näkevän tärisevää poskea…
Mutta toinen käteni tärisee salaa itsekin.
Mutta ei se mitään… Sillä sinä olet vierelläni,
pidät kiinni, ja saat tuulen puhaltamaan uutta toivoa…
Puhallat päin kasvojani hennon, tuoksuvan tuulahduksen,
joka raikastaa kasvoni
ja saa minut jaksamaan eteenpäin.
Ja kun katson ympärilleni… Tiedän, muut eivät näe.
Mutta minä näen.

Ja se on tärkeintä.
Minä näen sinut seisomassa huoneen nurkassa,
hymyilemässä, tunnen lämpimän tunteen rinnassani,
pyyhit kyyneleeni katseellasiÂ…
Ja se tapahtuu.
Joka ikinen kerta. <3






Toivo + mielikuvitus = hyvä olo.<3

Why would you play with me
When you have all the others
Why would you be with me
When you say doing it bothers.

ItÂ’s no more like I care
ItÂ’s no more I wanna fight
So please Step aside
Or fall into the night

You were telling what to do
You were always too nice
I have never knewn
Such a girl, so wise

We had lots of good time
We laughed a lot
But when the years went by
It suddenly stopped

I saw you just smiling
But how should I've known?
You were deep in the shadows
There were pain you'd never shown

I didn't see your misery,
not your sad face
Oh why didn't you tell me
How bad was the case

How did it happen
I'm not very sure
I guess it all started so early
There were not any cure

I still can't believe
I still cannot cry
I'm in shock that it happened
I didn't expect you to die

Now all there is
Is just darkness and it remains
You couldn't guess who much sadness
Your death in my life still gains

So hear my words
Hear them all the way
I didn't tell this when I had a chance
But I will tell it today:

I LOVE YOU, MY FRIEND
THAT'S WHAT I NEED TO SAY
I MISS YOU, WHY DID YOU LEAVE ME
WHY DID YOU HAVE TO PASS AWAY
</3


Pitäkää ystävistänne huolta :( Ei kaikilla oo aina nii hyvä olo ku päällepäin näyttää.
Laita sydän jos toi herätti sussa jonkinlaisia tunteita...