IRC-Galleria

Harmaissa kesäaamuissaki ON jotain taikaa. Vöyyyy.

Mä oon kesälomasta asti käyny aamuyöstä nukkumaan ja nukkunu sitte tyyliin koko päivän. Eka se oli ihan aika paljonki jees. Mut pidemmän päälle.. se on ärsyttävää. Tuntuu et menis päivä hukkaan.


On yks juttu, mikä estää mua välittömästi nukahtamasta; lintujen laulu. Jos sen kuuluessa pitäis käydä nukkumaan... Nou wei.


JOTEN. Tulin tänään siihen tulokseen, että neljältä on turha edes Yrittää saada unen päästä kiinni.
JOTEN. Venailin tunnin, sitte menin suihkuun. Sitte söin aamupalaa. Ja sitte lähin ulos.





Se oli NIIIIN outoa. Mä en oo ikinäikinäikinä heränny kesälomalla aamulenkille, saatikka hillunu talossa ainakaa ennen kaheksaa. Eijeijei. Joten en oikeen tiiä millasta on aamusin. JOTEN panin merkille muutamia asioita:

-Aamulla kaikkea uskaltaa tehä ja missään ei näy mitään varjopuolia
-Aamulla mikään ei näytä pelottavalta
-Aamulla ihmiset ajaa autoillaan samalla tavalla mutta silti jotenki eri tavalla ku yleensä
-Aamulla on mukava jos sataa
-Aamulla on hiljasta vaikka autoja on yhtä paljon liikenteessä ku yleensä
-Aamulla on helpompi saada musiikkiorgasmeja (tiiättehän. Sillee että kuuntelee jotain biisiä ja ku joku karheeääniinen prettyface-jätkä avaa suunsa, sitä on sillee "aaaaaaaawhh" ja kylmänväreet menee selkäpiitä pitkin ja hymyilyttää ja tulee ilonen fiilis) ((tai sitte se johtuu vaan siitä ettei oo pistäny minuutiksaan viime yönä silmiään kiinni))
-Aamulla kuuset näyttää mun silmissä entistä harmaammilta
-Aamulla on mukava ku on sellanen fiilis, että sen sijaan että pitäis olla nukkumassa, pitäiski olla Hereillä



Että semmosta. Tavallaan kannattaa kesälomalla nukkua pitkään, koska sitte ku se loppuu, loppuu se sängyssä lorviminenki. Mutta kelatkaas, aina ku te nukutte aamuisin sen pari tuntia pidempään ku "pitäis", siitä tulee viikossa joku.. (ei oo Todellista, rupesin laskemaan sormilla seittemän kertaa kaks ja laskin vielä väärin -_-'' alentavaa) ..14 tuntia. Ja se on muuten puol päivää kesälomasta pois! Miettikää. Nii. Kannattaako nukkua vai eikö kannata.


It's up to you.

Noo.
Ei-niin-aamuherääjille tää on kyllä taivas
Pakko myöntää.

Ippu kuittaa. Se on sitte huomiseen.

Huuuuuuuuuuuuhhh. Tänään on ollu niin shokkipäivä. :0 On itketty ja naurettu, varmaan enemmän ku koskaan. Vaikka mistä syystä. Eniten noista lukioista. Ei sillä kai niille väliä, jotka hoitaa lukion vaan sillee kaavamaisesti alta, että "Mennään nyt tonne ku muutki aina menee". No en tiiä, kai ne jotku noinki ajattelee. Vai kaikki? Vai ei kukaan?


No, en ainakaa mä. Mä hain Kallion ilmaisulukioon, Stadiin siis<3 Mutta noh. Päivän ensimmäinen järkytys... Eipä ollu sinne menemistä. Ei lukenu nimeä listassa. Eip ei.

Toinen järkytys oli se, että sain tietää, etten päässy Edes JÄRVENPÄÄHÄN. Siitä nyt tuli sellanen WTF-fiilis ja tuli hienoinen paniikki ja luovutuksenomainen tila, että vittu mä pidän välivuoden.

Noin mä ehin jonku parikytä minaa ajatella. Kunnes soitin Tiialle (onnittelut muuten vielä Kallioon pääsystä<33333) ja selvitin yhen jutun. Kävi ilmi, että mä. Pääsinkin. LUMOON.




... Niin että mitä helvettiä. Excuse me? Pardon? Excusez-moi? Perdão? Verzeihung? Przepraszam??
LUMOON. LUMOON!


Hainko mä ees sinne, juma.. :0




Siltikin. Yhä enemmän on alkanu minuuttien myötä tuntumaan, että se on mun kohtalo. (Kyllä, uskon kohtaloon :DD) IIIIHAN TOSI. Jo koko paikka kuulostaa että se on niin Iidaa. Lumon lukio... MAAAAGIC~ (Tässä vaiheessa tätä lukevat lumolaiset nauraa kyyneleet silmissä? "Vittu oottakoon ko se tulee tänne se katuu sitä koko loppuelämänsä")

..

Mutta öööjeee. Tää oli päivän piristysruiske. Kallio oliski ollu ihan liian täydellinen. Ihan liian, todella. Harmi vaan, lähimmät ystävykset pääs kaikki Helsinkiin, ja tooosi lähelle toisiaan. Mutta silti ihan hyvä fiilis :) Ja Lumoon tulee paljon italialaisia. Ainaki nimistä päätelleen. Uuh<3



Että se on sitte Lumon lukio. Saa nähä... Mitä musta tulee ja millaset ajat mulla on edessä. ;)








Wish me luck<3
Ja muutenki.
Tänään juhlitaan. <33

Lopeta, pyydän. Lopeta. Ei niin lujaa.

Tunsin sinut takanani, tiheä hengityksesi kiihtyi entisestään. Mielenräjäyttävä, samanaikainen kipu ja nautinto tulvivat mieleeni, yritin saada sanoja muodostettua, mutta se ei onnistunut. Sinä olit hiljaa, et halunnut puhua. Pelkäsit, että saattaisin tuomita sinut, ehkä sen jälkeen, kun olit valmis, et tarvinnut minua enää. Toistaiseksi. Pelkäsit, että saisin yliotteen. Ei, tiedäthän itsekin, ettei se mene niin. Sinä olet herrani ja minä tottelen.

Tiesin, ettei minulla ollut oikeutta valittaa. En saanut sanoa vastaan. Sait ottaa minut milloin vain, kun itseäsi huvitti. Minun tunteillani ei ollut väliä. Olin jo pitkään miettinyt, mitä rakkaus on. Sydämeni löi kiivaammin, kun kävelin ohitsesi, tai kun katseeni harhaili pitkin seiniä, löytäen sitten sinut, niinkutsuttujen ystäviesi ympäriltä, rentona ja huolettomana kuin aina. Löytäessäni sinut, minut täytti aina tuo sama olotila, jota en osaa tunnistaa. Kuka voisi kertoa minulle, onko se rakkautta vai vihaa?

Muistatko, kun tapasimme ensi kerran? Kehuit kasvojani kauniiksi, sivelit niitä, koskettelit varovasti. Sanoit, että olen kaunis poika. Et ehkä tiennyt, miten kiihottuneeksi minut sait. Tapahtumat vilistivät eteenpäin, enkä saanut niistä otetta. Ja ennen kuin ehdin ymmärtääkään, kaikki oli jo tapahtunut.

Siitä lähtien olemme tavanneet näin, silloin tällöin kun sinua huvittaa. Voit kutsua minut luoksesi, käyttää miten haluat, kunnes olet jälleen tyydytetty. Minua ei haittaa, ei saa haitata. Olen jo kohtaloni hyväksynyt.

Tärisin allasi kuin viluinen lapsi, halusin että ottaisit minut syliini. Olit saavuttanut huippusi, lauennut ja irroittautunut minusta. Vedit vaatteita päällesi, sanan sanaa et lausunut. Minä jäin hytisemään pöydälle, vaikersin hiljaa. En uskaltanut katsoa sinua silmiin; se oli oikeastaan jo sääntö. Ei keskustelua seksin jälkeen. Erotaan, ja joskus tullaan takaisin.

Sinulla taisi olla tyttöystäväkin, olit sen verran komea ja suosittu. Kadehdin sinua joskus. Ja samaan aikaan ihmettelin, miksi tuhlasit aikaasi minuun, kaltaiseeni ala-arvoiseen. Pidit minua poikahuorana. Mutta miksi halusit minut, kun olisit voinut saada kenet tahansa? En ollut koskaan kysynyt. Sanomattakin selvää oli, että se ei ollut sallittua. Enhän halunnut suututtaa herraa, olit tavallisestikin niin väkevä. Yritin voittaa kivun, ajattelin, että ensi kerta ei satu. Mutta sinussa on jotain, mikä lävistää minut kuin petturin miekka. Tuska täyttää ruumiini, toivon kerta toisensa jälkeen, että olisit hellempi. Ja kun ajattelen näin, jossain mieleni sopukoissa tunnen myös, kuinka sydäntäni kouraisee. Vaikka olet niin lähellä, vaikka ihomme koskettavat toisiamme väreillen kielletystä nautinnosta, vaikka se on tapahtunut niin monta kertaa.

Silti tunnen olevani niin yksin.
Sillä sinä et huomaa.
Sinulle olen pelkkä poikahuora




-
-
-
-
-
-


Et semmonen. Tuomitkaa~

Pakko sitte vaan eritellä enterillä. Sheesh.

Angstihomoilunovelli :P sen nimi on "Poikahuora". Haluutteko lukee? :'D Se on kyllä melko lyhyt. Oikeestaan. Sillee totally going with the flow-fiiliksellä tehty. Seliseliseli. Että kiinnostaako?

There is a girl
Who lives a rainy life
She has nothing to ease it
Not even guns, no knife

She waits, she waits
But no one comes
She prays, she prays
For the moons and suns

She hopes for a soul
To fix her broken parts
And she looks for some persons
To share their hearts

Oh why is it so that
She has to be alone
She waits and she waits
But still no one comes.

Her mother had the truth
She knew she had the key
But all she did was tell her:
"Child of mine, you see:

Believe me, or do not
But your fate will be cold
We can't change your destiny;
It's already been told."

So the girl went to her garden
And fell to the ground
She cried and cried but knew
No one ever hears that sound.




All-impro-inspiration. Truly. >_> tulipa vaan erästä kuvasta mieleen. Ensin meinasin kirjottaa että toi tyttö olis prinsessa, mutta noo. Kuvitelkoot kukin sen miten haluaa x)

It's a beautiful night. I sat outside for a moment and it felt... I felt peace. It was like something inside me was right.




I thought about some stuff and made a few phrases from my point of view:

Every day we lose parts of ourselves, but also, everyday we learn something new. And those new things go to our hearts and stay there, until it's their time to let go and disappear, get forgotten. And so our hearts change, bit by bit, but there are always things we should keep good care of, so that they won't get forgotten.



It was something like that...
I think it's been a long time since I wrote here, and in English, it is.



"So listen up, this sun hasn't set,
I refuse to believe that it's only me feeling,
just hear me out, I'm not over you yet,
its love on the line, can you handle it?"

-Frou Frou, "Hear me out"



I haven't been singing for a while, btw. I think that's because I've recently been thinking I don't sound so well when I'm singing, you know :'D Well, I've said it before: I Shouldn't care what I sound like, I mean, I'm not gonna be a singer or anything anyway. I just wanna sing :3




I think I should start listing Little WEIRD Things That Make Me Happy. I really should! Then you'll get to know my... Should I say, freaky side? No, just weird. Weird side it is. :D

If you don't already know it, I mean.




Hehe x) Good nights for everyone, really<333

And yeah, thanks for always reading my stuff :D Although that's probably just because I'm in your friendlists. u_u'' Anyway.. Love you guys<3

Istuin sellasella penkillä, kattelin taivaalle. Valkoset pilvenhattarat lipu pitkin sinistä taivaankaarta ja sellanen lämmin tuuli heilutteli kesänvihreitä puita.

Se oli erinomanen hetki ymmärtää taas jotain uutta.

Mä nimittäin rupesin kelaamaan, että minkä takia ihmiset elää ku vangittuina. Oookei, onha meillä vapauksia... Mut siis. Jännästi sanottu, MUTTA: Miks omistaa Vapauksia ku vois olla Vapaa?


Näin mä ajattelin. On Minä ja Maailma. Mitä muuta siihen tarvitaan? On yks ihminen, yks mahtava olento jonka aivotoiminta voittaa kaikki muut nisäkkäät. Ja on valtava maailma sitä varten! Maapallo on ku suuri taideteos jota me tutkitaan. Tai me voitais tutkia. Miksei me tehä niin?
Miksei me voitais vaan Lähtee jonneki?? Koulu, työpaikka, talous, raha-asiat... Kaikki menee niin sen saman yhteiskuntakaavion mukaan! Kaikelle on tehty ratkaisu, yhtä asiaa seuraa toinen, on kaikenlaisia monimutkasia päätöksiä ja pulmia ratkastavaks...

MINKÄ TAKIA?

Jos ei mua otettais kiinni heti ensimmäisenä iltana, mä varmaan lähtisin pois. Ihan silkasta vapaamielisyydellisestä päähänpistosta! Matkaisin vaikka Etelä-Amerikkaan ja.. asuisin meren rannalla. Siinä se! Jooo, naiivi ajattelutapa että asiat sujuu niin helposti? Mutta toisaalta, miksei sujuis. Onhan meillä selviytymisvaistot kunnossa.

Kaikki ajatellaan aina niin monimutkasesti. Syyllistyn siihen iteki suurimmaks osaks ajasta... Mut tällaset ajatukset on aina niin virkistäviä.

On maailma ja minä.
Ja sen ihmeet.
..mun oma leikkikenttä.


Muuta ei tarvita.

Otsikko: Maailman liput

Kuvat: Suomenlippu, Ruotsinlippu. Pieni on pienen ihmisen valtakunta x)