Luulin meistä aina liikaa, lupasin mä korjaan kaiken, yhä vain uudestaan. Liukuu, ote käsistäni laihtuu. Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu, kaikkeen tottuu. Hymyillään vaan, ei oo muutakaan enää antaa, luovutaan toisistamme hiljaa.